Kapitola 11

11 Dotek duchovní energie

Korkeimman energian kosketus

manye tvāṁ kālam īśānam
anādi-nidhanaṁ vibhum
samaṁ carantaṁ sarvatra
bhūtānāṁ yan mithaḥ kaliḥ

Můj Pane, vím, že jsi vĕčný čas, nejvyšší, všeprostupující vládce, který nemá počátek ani konec. Svou milost dáváš všem stejnou mĕrou; vzájemné spory živých bytostí vznikají jen z jejich vzájemných styků.

Oi Valtiaani, Sinun Ylhäisyytesi, olet minulle ikuinen aika ja Korkein Hallitsija, aluton ja loputon ja kaikkialla vallitseva. Sinä jaat armosi tasapuolisesti kaikille eläville olennoille, joiden väliset riidat ovat vain seurausta heidän kanssakäymisistään.

Šrímad-Bhágavatam 1.8.28

Śrīmad-Bhāgavatam 1.8.28

Kuntídéví vĕdĕla, že Kršna nebyl jejím synovcem ani žádným obyčejným členem rodiny ze strany jejího otce. Dokonale vĕdĕla, že Kršna je původní Pán, který sídlí v srdci každého jako Nadduše neboli Paramátmá. Pán se ve Své podobĕ Paramátmy také nazývá kāla, vĕčný čas. Čas je svĕdkem všech našich činů, dobrých i špatných, a zároveň nám přináší příslušné reakce. Nemá smysl naříkat, že nevíme proč a zač trpíme. Je možné, že jsme zapomnĕli na přečin, za který v současnosti trpíme, ale musíme mít vždy na pamĕti, že Paramátmá je náš stálý společník, který ví o všem v minulosti, současnosti i budoucnosti. A jelikož tento rys Pána Kršny, Paramátmá, předurčuje všechny akce a reakce, je také nejvyšším vládcem. Bez Jeho svolení se nepohne ani stéblo trávy. Živé bytosti dostávají tolik svobody, kolik si zasluhují, a jestliže této svobody zneužívají, výsledkem je utrpení. Oddaní Pána, kteří nezneužívají své svobody, jsou dobří synové Pána. Ostatní, kteří jí zneužívají, se dostávají řízením vĕčného času do nesnází. Kála přisuzuje podmínĕným duším štĕstí i neštĕstí. To vše je předurčené vĕčným časem. Stejnĕ jako přicházejí bez pozvání nesnáze, tak i štĕstí k nám může přijít nečekanĕ, neboť to vše předurčuje kāla. Pro Pána tedy není nikdo přítelem či nepřítelem. Každý trpí nebo si užívá podle svého vlastního osudu. Osud si živé bytosti samy vytvářejí vzájemným společenským stykem. V tomto svĕtĕ chce každý vládnout hmotné přírodĕ, a proto si každý pod dohledem Svrchovaného Pána vytváří svůj vlastní osud. Pán je všepronikající a vidí proto činnosti všech. A jelikož nemá počátek ani konec, je známý také jako kāla, vĕčný čas.

Kuntīdevī tiesi, että Kṛṣṇa ei ollut hänen veljenpoikansa eikä tavallinen isänpuoleisen perheen sukulainen. Hän tiesi erittäin hyvin, että Kṛṣṇa on alkuperäinen Herra, joka asuu jokaisen sydämessä Ylisieluna eli Paramātmāna. Herran Paramātmā-piirteestä käytetään nimitystä kāla, ikuinen aika. Ikuinen aika on kaikkien tekojemme, niin hyvien kuin huonojenkin, todistaja, ja Hän päättää tekojemme vastavaikutuksista. On turhaa sanoa, että emme tiedä miksi ja minkä vuoksi me kärsimme. Voimme itse unohtaa huonot tekomme, joiden vaikutuksista kärsimme tällä hetkellä, mutta meidän on muistettava, että Paramātmā on ikuinen seuralaisemme ja tietää kaiken: menneen, nykyisen ja tulevan. Kṛṣṇan Paramātmā-hahmo on myös korkein hallitsija, sillä hän sallii tekomme ja määrää niistä koituvat vaikutukset. Ilman Hänen suostumustaan ruohonkorsikaan ei liikahda. Eläville olennoille annetaan niin paljon vapautta kuin he ansaitsevat, ja tuon vapauden väärinkäyttö saa aikaan heidän kärsimyksensä. Herran antaumukselliset palvojat eivät käytä väärin saamaansa vapautta, ja siksi he ovat Herran hyviä lapsia. Ne jotka käyttävät väärin vapauttaan joutuvat kärsimään ikuisen kālān langettamista kurjuuksista. Kāla tarjoaa riippuvaisille sieluille niin onnea kuin onnettomuuttakin. Ikuinen aika päättää kaiken ennalta. Me voimme joutua odottamattomiin onnettomuuksiin ja saatamme myös kohdata odottamatonta onnea. Kukaan ei ole Herran ystävä tai vihollinen. Kaikki kärsivät tai nauttivat heidän kohtalonsa määräämistä tuloksista. Elävät olennot luovat itse tulevan kohtalonsa kanssakäymisissään toistensa kanssa. Kaikki haluavat hallita aineellista luontoa, ja jokainen luo oman kohtalonsa Korkeimman Herran valvonnassa. Korkein Herra on kaikkialla ja tietää kaikkien teot. Koska Hänellä ei ole alkua eikä loppua, Hänet tunnetaan nimellä kāla, ikuinen aika.

To, co zde vysvĕtluje oddaná Kuntí, přesnĕ potvrzuje Pán Samotný v Bhagavad-gítĕ (9.29):

Sen minkä antaumuksellinen Kuntīdevī tässä selittää, Herra Kṛṣṇa Itse vahvistaa Bhagavad-gītāssa (9.29):

samo ’haṁ sarva-bhūteṣu
na me dveṣyo ’sti na priyaḥ
ye bhajanti tu māṁ bhaktyā
mayi te teṣu cāpy aham

„Nikomu nezávidím a nikomu nejsem naklonĕn. Jsem stejný ke všem. Ale ten, kdo Mi slouží s oddaností, je přítel, je ve Mnĕ a také Já jsem přítelem jemu.“ Bůh nemůže být vůči nikomu zaujatý. Každý je Boží syn, a jak by mohl Bůh dávat jednomu Svému synovi přednost před druhým? To není možné. Lidské bytosti ale dĕlají rozdíly. Říkáme: „Vĕříme v Boha,“ ale ten, kdo vĕří v Boha, musí být stejnĕ laskavý a milostivý ke všem živým bytostem. To je vĕdomí Boha.

”Minä en kadehdi ketään, enkä ole puolueellinen ketään kohtaan. Käsittelen kaikkia tasavertaisesti. Mutta se joka palvelee Minua antaumuksellisesti, on ystäväni, hän on Minussa, ja myös Minä olen hänen ystävänsä.” Jumala ei voi koskaan olla puolueellinen. Jokainen meistä on Jumalan poika, joten miksi Jumala suosisi yhtä pojistaan enemmän kuin muita? Se ei ole mahdollista. Ihmiset näkevät eroja elävien olentojen välillä. Sanomme, että ”luotamme Jumalaan”, mutta sen joka luottaa Jumalaan, on oltava yhtä ystävällinen ja armollinen jokaista elävää olentoa kohtaan, sillä sellaista on Jumala-tietoisuus.

Kršna říká: „Nemám žádné nepřátele a nemám ani žádné přátele.“ Na me dveṣyo 'sti na priyaḥ. Slovo dveṣa znamená „nepřítel“. Závidíme svým nepřátelům a jsme přátelští vůči svým přátelům, ale protože Kršna je absolutní, dokonce i když se zdá, že je nepřátelský vůči nĕjakému démonovi, ve skutečnosti je jeho přítelem. Když Kršna zabije nĕjakého démona, jeho démonské činnosti jsou zničeny a okamžitĕ se z nĕj stane svĕtec a splyne s nejvyšší neosobní září, s brahmadžjóti.

Kṛṣṇa sanoo, ettei Hänellä ole vihollisia eikä ystäviä. Na me dveṣyo ’sti na priyaḥ. Sana dveṣya merkitsee ”vihollista”. Vihollisille me olemme kateellisia ja ystäville ystävällisiä, mutta koska Kṛṣṇa on absoluuttinen, Hän on aina ystävä, vaikka Hän näyttäisi vihaavan demoneja. Kun Kṛṣṇa tappaa demonin tämän demoniset teot tuhoutuvat ja hänestä tulee heti pyhimys, joka sulautuu ylimpään persoonattomaan sädehohtoon eli brahmajyotiin.

Brahmadžjóti je jedním ze tří rysů Absolutní Pravdy.

Brahmajyoti on yksi Absoluuttisen Totuuden kolmesta piirteestä.

vadanti tat tattva-vidas
tattvaṁ yaj jñānam advayam
brahmeti paramātmeti
bhagavān iti śabdyate

(Bhág. 1.2.11)

(Śrīmad-Bhāgavatam 1.2.11)

Absolutní Pravda je jedna, ale můžeme ji vnímat ve třech rysech, známých jako Brahman, Paramátmá a Bhagaván. Původní a úplný rys Absolutní Pravdy je Bhagaván, Nejvyšší Osobnost Božství, a Jeho expanzí je Paramátmá, Kšíródakašájí Višnu, který sídlí v srdci každého (īśvaraḥ sarva-bhūtānāṁ hṛd-dese 'rjuna tiṣṭhati). Třetím rysem Absolutní Pravdy je Brahman, všeprostupující neosobní záře Absolutního.

Absoluuttinen Totuus on yksi, mutta se havaitaan kolmena olemuspuolena, jotka ovat Brahman, Paramātmā ja Bhagavān. Alkuperäinen ja täydellinen Absoluuttisen Totuuden piirre on Bhagavān, Jumaluuden Ylin Persoonallisuus ja Hänen täysvaltainen laajentumansa on Paramātmā eli Kṣīrodakaśāyī Viṣṇu, joka asustaa jokaisen sydämessä (īśvaraḥ sarva-bhūtānāṁ hṛd- dese ’rjuna tiṣṭhati). Absoluuttisen Totuuden kolmas olemuspuoli on Brahman, Absoluutin kaikkialla vallitseva persoonaton sädehohto.

Nejvyšší Pán, Absolutní Pravda, je ke každému stejný, ale človĕk může Absolutního realizovat podle toho, jakým způsobem k Nĕmu přistupuje (ye yathā māṁ prapadyante). Podle toho, jakou má človĕk schopnost chápání, se Absolutní Pravda zjeví jako neosobní Brahman, jako lokalizovaná Paramátmá a nakonec jako Bhagaván.

Absoluuttinen Totuus on tasapuolinen kaikkia kohtaan, mutta Absoluutin oivaltaminen perustuu lähestymistapaan (ye yathā māṁ prapadyante). Itsekunkin käsityskyvyn mukaan Absoluuttinen Totuus paljastuu joko persoonattomana Brahmanina, paikallistuneena Paramātmāna tai lopulta Bhagavānina.

Můžeme to vysvĕtlit na příkladu. Nĕkdy ze svého okna vidíme kopce, ale nevidíme je jasnĕ. V Los Angeles je mnoho kopců, ale když je vidíme z velké vzdálenosti, zdá se nám, že to jsou mraky. Když k nim však přijdeme blíž, vidíme jasnĕ, že to jsou kopce. A když přijdeme až k samotnému kopci, vidíme, že tam pracují lidé, že je tam mnoho domů, ulic, automobilů a mnoho různých jiných vĕcí. Chce-li nĕkdo poznat Absolutní Pravdu pomocí svého nepatrného mozku a myslí si: „Budu bádat a najdu Absolutní Pravdu,“ získá pouze nejasnou, neosobní představu. Když človĕk pokročí dál, meditací zrealizuje, že Bůh sídlí v srdci každého. Dhyānāvasthita-tad-gatena manasā paśyanti yaṁ yoginaḥ. Jogíni — skuteční jogíni — spatřují podobu Višnua v srdci pomocí meditace. Oddaní se ale setkají s Pánem tváří v tvář, stejnĕ jako my můžeme spolu hovořit tváří v tvář. Nejvyšší Osobnost Božství přikazuje: „Dej Mi toto,“ a oddaný přímo slouží Pánu tím, že Mu dává, co Pán chce. Existují tedy různé stupnĕ realizace Absolutní Pravdy a ačkoliv je Pán stejný ke všem, závisí na nás a na našem pokroku, jak Ho pochopíme. Kuntí proto říká: samaṁ carantaṁ sarvatra. „Svou milost dáváš všem stejnou mĕrou.“

Tätä voidaan selventää sillä esimerkillä, että voimme nähdä huoneestamme kukkulat, vaikkakin epäselvästi. Los Angelesissa on paljon kukkuloita, mutta kun näemme ne etäältä, ne näyttävät sumuisilta. Kun menemme lähemmäs, voimme selvästi erottaa jotain – kukkulan. Ja jos nousemme kukkulalle, voimme nähdä siellä työtä tekeviä ihmisiä, taloja, katuja, autoja ja monia muita asioita. Kun ihminen haluaa tietää Absoluuttisesta Totuudesta pienillä aivoillaan ja ajattelee tekevänsä tutkimuksen Absoluuttisesta Totuudesta, hänellä on epämääräinen, persoonaton käsitys Absoluuttisesta Totuudesta. Jos ihminen siirtyy lähemmäs ja aloittaa mietiskelyn, hän huomaa, että Jumala asuu jokaisen sydämessä. Dhyānāvasthita-tad-gatena manasā paśyanti yaṁ yoginaḥ. Joogit – oikeat joogit – näkevät meditoidessaan sydämessä vallitsevan Viṣṇun hahmon. Bhaktat, antaumukselliset palvojat, näkevät Korkeimman Henkilön kasvoista kasvoihin, aivan kuten me kohtaamme toisemme ja puhumme. Jumaluuden Ylin Persoonallisuus määrää mitä Hän tarvitsee, ja bhakta palvelee Herraa suoraan järjestämällä sen, mitä Herra on pyytänyt. Absoluuttisesta Totuudesta on erilaisia oivalluksia ja vaikka Hän on tasapuolinen kaikkia kohtaan, on meistä itsestämme ja kehityksestämme kiinni miten Hänet ymmärrämme. Siksi Kuntī sanoo: samaṁ carantaṁ sarvatra. ”Jaat armosi tasapuolisesti kaikille.”

Slovo carantam znamená „pohybující se“. Pán se pohybuje všude — uvnitř i vnĕ — a my musíme očistit svůj zrak, abychom Ho mohli vidĕt. Své smysly můžeme očistit oddanou službou a díky tomu budeme moci vnímat přítomnost Boha. Ménĕ inteligentní lidé se snaží nalézt Boha uvnitř, ale ti inteligentnĕjší mohou vidĕt Pána uvnitř i vnĕ.

Sana carantam tarkoittaa ”liikkuvaa”. Herra liikkuu kaikkialla – niin sisä- kuin ulkopuolella – ja meidän on vain puhdistettava näkökykymme, jotta voimme nähdä hänet. Puhdistamme aistimme antaumuksellisella palvelulla, jotta voimme tajuta Jumalan läsnäolon. Vähemmän älykkäät yrittävät löytää Jumalan sisimmästään, mutta älyltään kehittyneemmät voivat nähdä Jumalan niin sisä- kuin ulkopuolellaan.

Jógová meditace je ve skutečnosti určena pro lidi, kteří jsou ménĕ inteligentní. Ten, kdo se vĕnuje meditaci, musí ovládat smysly (yoga indriya-saṁyamaḥ). Naše smysly jsou velice neklidné a aby se človĕk mohl soustředit na podobu Višnua v srdci, musí ovládat mysl a smysly provádĕním různých „ásan“ neboli tĕlesných poloh. Tento jógový systém je doporučený tĕm, kteří jsou příliš pohrouženi v tĕlesném pojetí života. Bhaktové neboli oddaní jsou však pokročilejší a nepotřebují ovládat své smysly tímto způsobem. Své smysly ovládnou automaticky, když je zamĕstnají v oddané službĕ.

Joogamietiskelyn menetelmä on tarkoitettu vähemmän älykkäille. Joogamietiskelyn harjoittajan on hallittava aistinsa (yoga indriya-saṁyamaḥ). Aistimme ovat levottomat. Harjoittelemalla eri āsanoita eli istuma-asentoja on hallittava mieli ja aistit, jotta voidaan keskittyä sydämessä olevaan Viṣṇun hahmoon. Tätä menetelmää suositellaan niille, jotka ovat liian kiintyneitä ruumiiseen perustuvaan elämänkäsitykseen. Koska bhaktat, Herran antaumukselliset palvojat ovat kehittyneempiä, heidän ei tarvitse noudattaa erillistä menetelmää aistiensa hallitsemiseksi vaan antaumuksellisella palvelulla he jo hallitsevat ne.

Jestliže například nĕkdo uctívá Božstva, uklízí chrám, zdobí Božstva, vaří pro Nĕ a dĕlá podobné činnosti, jeho smysly jsou zamĕstnány ve službĕ Absolutní Pravdĕ. Jak by tedy mohly být přitahovány k nĕčemu jinému? Hṛṣīkeṇa hṛṣīkeśa-sevanaṁ bhaktir ucyate. Bhakti neboli oddaná služba znamená, že zamĕstnáme své smysly (hṛṣīka) ve službĕ Pánu smyslů (hṛṣīkeśa). Nyní jsou naše smysly zamĕstnány smyslovým požitkem. Myslím si, že jsem toto tĕlo, a proto musím uspokojovat své smysly. Tohle je však ve skutečnosti znečištĕný způsob života. Když človĕk pozná, že není toto tĕlo, ale duše, nedílná součást Boha, pochopí, že své duchovní smysly má zamĕstnat ve službĕ nejvyšší duchovní bytosti. Tak dosáhne vysvobození (mukti).

Jos bhakta esimerkiki palvoo alttarihahmoja, siistii temppeliä, koristelee alttarihahmot, keittää alttarihahmoille ja niin edelleen, hänen aistinsa ovat jo Absoluuttisen Totuuden palveluksessa, eivätkä ne hairahdu. Hṛṣīkeṇa hṛṣīkeśa-sevanaṁ bhaktir ucyate: bhakti eli antaumuksellinen palveleminen tarkoittaa aistien (hṛṣīka) käyttämistä aistien hallitsijan palvelemiseen (hṛṣīkeśa). Nyt käytämme aistejamme aistityydytykseen. Ajattelemme, että meidän on tyydytettävä aistejamme, koska olemme tämä ruumis. Siinä on kyseessä epäpuhdas elämäntila. Kun ihminen alkaa ymmärtää, että hän ei ole ruumiinsa vaan henkinen sielu, osanen Jumalasta, hän tietää, että hänen tulee käyttää henkisiä aistejaan ylimmän henkisen olennon palveluun. Silloin saavutetaan vapautus (mukti).

Vysvobození můžeme dosáhnout tehdy, když se vzdáme chybné představy, že tĕlo je naše vlastní já, a když se znovu vrátíme do svého skutečného postavení — začneme znovu sloužit Pánu (muktir hitvānyathā rūpaṁ svarūpeṇa vyavasthitiḥ, Bhág. 2.10.6). V podmínĕném stavu jsme se vzdálili ze svého původního postavení, které Čaitanja Maháprabhu popisuje slovy: jīvera svarūpa haya—kṛṣṇera`nitya-dāsa' — „Živá bytost je vĕčným služebníkem Kršny.“ Jakmile se však znovu zamĕstnáme ve službĕ Pánu, budeme okamžitĕ osvobozeni. Není třeba projít nĕjakým přípravným procesem. Již to, že človĕk zamĕstnal své smysly ve službĕ Pánu, je důkazem, že dosáhl vysvobození.

Vapautus saavutetaan luovuttaessa siitä harhaluulosta, että ruumis on yhtä kuin oma itse, ja palatessa oikeaan asemaan Herran palveluksessa Muktir hitvānyathā rūpaṁ svarūpeṇa vyavasthitiḥ (Śrīmad-Bhāgavatam 2.10.6). Kun olemme aineellisesti ehdollistuneita, luovumme alkuperäisestä, olennaisesta asemastamme, jota Caitanya Mahāprabhu kuvailee asemaksi Kṛṣṇan ikuisena palvelijana (jīvera svarūpa haya – kṛṣṇera ’nitya-dāsa’). Saavutamme vapautuksen heti, kun toimimme Herran palveluksessa. Siihen ei tarvita mitään edeltävää menetelmää. Aistien käyttäminen Herran palvelukseen on todiste siitä, että vapautus on saavutettu.

Toto vysvobození je dostupné všem (samaṁ carantam). Kršna v Bhagavad-gítĕ Ardžunovi neříká: „Pouze ty ke Mnĕ můžeš přijít a vysvobodit se.“ Ne. Pán je přístupný všem. Když říká: sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja — „Zanech všech ostatních povinností a odevzdej se Mi“ — nemluví pouze k Ardžunovi, ale ke každému z nás. Ardžuna vyslechl Bhagavad-gítu jako první, ale ve skutečnosti je určena pro každého, pro všechny živé bytosti, a proto toho musíme využít.

Vapautus on jokaiselle mahdollinen (sama carantam). Kṛṣṇa ei sanonut Arjunalle Bhagavad-gītāssa, että vain Arjuna voi tulla Hänen luokseen ja saavuttaa vapautuksen. Ei, Herra on jokaisen ulottuvilla. Kun Hän sanoo: sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja – ”Luovu kaikista muista velvollisuuksista ja antaudu Minulle” – Hän ei puhu vain Arjunalle vaan jokaiselle. Arjuna oli kohdehenkikö, mutta Bhagavad-gītā puhuttiin jokaiselle, kaikille ihmisille. Siksi sitä on käytettävä hyödyksi.

Kršnova nestrannost je přirovnávána k nestrannosti slunce. Slunce neuvažuje: „Tady je chudák, tady je človĕk z nižší třídy a tady je prase. Na nĕ svítit nebudu.“ Slunce je stejné ke všem, jen toho musíme využít. Máme možnost užívat si slunečního svitu a je jen na nás, jestli zavřeme dveře a budeme chtít zůstat v temnotĕ. Podobnĕ je i Kršna všude a pro každého a je ochoten nás přijmout, jestliže se odevzdáme. Samaṁ carantam. Neexistuje žádné omezení. Lidé mohou dĕlat rozdíly mezi nižší a vyšší třídou, ale Kršna říká: māṁ hi pārtha vyapāśritya ye 'pi syuḥ pāpa-yonayaḥ (Bg. 9.32). „Nezáleží na tom, jestli nĕkdo patří do nižší třídy. Pokud se Mi odevzdá, může také jít zpátky domů, zpátky k Bohu.“

Kṛṣṇan puolueettomuutta verrataan aurinkoon. Aurinko ei ajattele, että tuolle köyhälle miehelle, tuolle alhaiselle ihmiselle tai tuolle sialle en anna valoani. Aurinko on tasapuolinen kaikille ja sitä on käytettävä hyödyksi. Auringonvaloa on tarjolla, mutta jos haluamme sulkea ovemme ja pysyä pimeässä, ratkaisu on meidän. Kṛṣṇakin on olemassa kaikkialla ja kaikille, ja Kṛṣṇa on valmis hyväksymään meidät, kunhan antaudumme. Samaṁ carantam. Mitään rajoituksia ei ole. Ihmiset näkevät eroja alemman ja ylemmän luokan välillä, mutta Kṛṣṇa sanoo: māṁ hi pārtha vyapāśritya ye ’pi syuḥ pāpa-yonayaḥ (Bhagavad-gītā 9.32). ”Ihmisen näennäisesti alhaisella asemalla ei ole merkitystä. Jos hän antautuu Minulle, hän on kelvollinen palaamaan kotiin, takaisin Jumaluuteen.”

Téhož Kršnu zde Kuntídéví popisuje jako vĕčný čas. Všechno se dĕje pod vlivem času, ale naše kalkulace minulosti, přítomnosti a budoucnosti jsou relativní. Hmyzí mĕřítka minulosti, přítomnosti a budoucnosti se od našich mĕřítek liší. Stejnĕ tak pojetí minulosti, přítomnosti a budoucnosti Brahmy, hlavního stvořitele vesmíru, je jiné než naše. Pro Kršnu však neexistuje žádná minulost, přítomnost nebo budoucnost. Je proto vĕčný. Na nás se vztahuje minulost, přítomnost a budoucnost, protože mĕníme jedno tĕlo za druhým. Tĕlo, které máme, je omezené časem. V určitý den jsem se svým rodičům narodil a nyní zde mé tĕlo na nĕjaký čas zůstane, poroste a zplodí potomky, potom zestárne a bude chřadnout a nakonec zanikne a já budu muset přijmout nové tĕlo. Když skončí minulost, přítomnost a budoucnost tohoto tĕla, přijmu jiné tĕlo a začne další minulost, přítomnost a budoucnost. Pro Kršnu však neplatí žádná minulost, přítomnost nebo budoucnost, protože nemĕní Své tĕlo. To je rozdíl mezi námi a Kršnou.

Kuntīdevī kuvailee samaista Kṛṣṇaa ikuiseksi ajaksi. Kaikki tapahtuu ajan puitteissa, mutta meidän ajanlaskumme menneisyydestä, nykyisestä ja tulevasta on suhteellinen. Pienen hyönteisen mittapuu menneestä, nykyisestä ja tulevasta on erilainen kuin omamme, kuten Brahmān, maailmankaikkeuden luojan ajanlasku eroaa omastamme. Kṛṣṇalla ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä eikä tulevaisuutta. Siksi Hän on ikuinen. Meillä on menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, koska siirrymme ruumiista toiseen. Nykyisellä kehollamme oli syntymähetki. Se syntyi isästä ja äidistä tiettynä ajankohtana ja säilyy jonkin aikaa. Se kasvaa, se tuottaa jälkeläisiä, sitten se vanhentuu, kuihtuu ja häviää, minkä jälkeen on hyväksyttävä uusi ruumis. Kun nykyisen kehoni menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat kadonneet, minun on hyväksyttävä uusi ruumis. Ja sitten alkavat jälleen ruumiiseen liittyvät menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Kṛṣṇalla ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä eikä tulevaisuutta, sillä Hänen ei tarvitse siirtyä ruumiista toiseen. Se on meidän ja Kṛṣṇan välinen ero.

Kršnovo vĕčné postavení potvrzuje Bhagavad-gítá. Kršna zde řekl Ardžunovi: „V minulosti, před miliony lety, jsem tuto filozofii Bhagavad-gíty vyjevil bohu Slunce.“ Zdálo se, že tomu Ardžuna nevĕří. Ardžuna zajisté vĕdĕl všechno, ale proto, aby poučil i nás, řekl Kršnovi: „Kršno, jsme současníci a narodili jsme se prakticky ve stejnou dobu. Jak mohu vĕřit, že jsi tuto filozofii vyjevil před tak dávnou dobou bohu Slunce?“ Kršna odpovĕdĕl: „Drahý Ardžuno, ty jsi tehdy také existoval, ale zapomnĕl jsi na to, zatímco Já si to pamatuji. V tom je rozdíl.“ Minulost, přítomnost a budoucnost se týká tĕch, kteří zapomínají, ale pro toho, kdo nezapomíná, kdo žije vĕčnĕ, neexistuje žádná minulost, přítomnost a budoucnost.

Kṛṣṇan ikuinen asema paljastetaan Bhagavad-gītāssa. Siinä Kṛṣṇa sanoo Arjunalle: ”Miljoonia vuosia sitten menneisyydessä Minä puhuin Bhagavad-gītān filosofian auringonjumalalle.” Arjuna ei näyttänyt uskovan sitä. Hän tiesi sen kyllä, mutta opettaakseen meitä, hän sanoi Kṛṣṇalle: ”Kṛṣṇa, me olemme samanikäisiä, olemme syntyneet melkein samaan aikaan, kuinka voin uskoa, että sinä puhuit tämän filosofian auringonjumalalle kauan, kauan sitten.” Kṛṣṇa vastasi: ”Sinäkin olit paikalla, rakas Arjuna, mutta olet unohtanut, kun taas minä en ole. Se on meidän eromme.” Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus liittyvät niihin, jotka unohtavat, mutta se joka ei unohda eli se joka elää ikuisesti, häneen ei liity menneisyyttä, nykyisyyttä eikä tulevaisuutta.

Kuntí proto oslovuje Kršnu jako vĕčného (manye tvāṁ kālam). A protože je Kršna vĕčný, je vládcem všeho (īśānam). Podle Kršnových neobvyklých činností Kuntí pochopila, že Kršna je vĕčný a že je nejvyšším vládcem. Nemá začátek ani konec (anādi-nidhanam), a je proto vibhu, nejvĕtší.

Kuntī käyttää Kṛṣṇasta sanaa ikuinen (manye tvāṁ kālam). Koska Hän on ikuinen, Hän on täydellinen hallitsija (īśānam). Kṛṣṇan erikoislaatuinen käytös paljasti Kuntīlle, että Kṛṣṇa on ikuinen ja että Kṛṣṇa on ylin hallitsija. Hänellä ei ole alkua eikä loppua (anādi-nidhanam) ja siksi Hän on vibhu, Korkein, mahtavin.

My jsme aṇu, nejmenší, a Kršna je vibhu, nejvĕtší. Jsme součástmi Kršny a Kršna je tedy jak nejmenší, tak i nejvĕtší, zatímco my jsme pouze nejmenší. Vibhu neboli nejvĕtší musí zahrnovat všechno. Jestliže má nĕkdo velkou tašku, může v ní nést spoustu vĕcí, které se do malé tašky nevejdou. Protože Kršna je vibhu, nejvĕtší, je souhrnem všeho, dokonce i minulosti, přítomnosti a budoucnosti, je všeprostupující a všudypřítomný.

Me olemme aṇu, pienin, ja Kṛṣṇa on vibhu, mahtavin. Olemme osasia Kṛṣṇasta ja siksi Kṛṣṇa on sekä pienin että suurin, kun taas me olemme vain pienimpiä. Vibhu, mahtavin, on ehdottomasti kaiken sisältävä. Jos meillä on suuri kassi, voimme kantaa siinä paljon tavaraa, kun taas pienessä kassissa emme kanna yhtä paljon. Koska Kṛṣṇa on vibhu, mahtavin, Häneen sisältyy kaikki, niin menneisyys, nykyisyys kuin tulevaisuus ja Hän on kaikkialla vallitseva, kaikkialla läsnä oleva.

Hmota se nemůže vyvíjet bez Kršnovy přítomnosti. Ateističtí vĕdci říkají, že život pochází z hmoty, což je nesmysl. Hmota a duše jsou různé Kršnovy energie. Duchovní energie je vyšší a hmotná energie je nižší. Hmota se vyvíjí, když je přítomna vyšší energie. Například před dvĕma nebo třemi sty lety nebyla Amerika rozvinutou zemí, ale díky pokročilým živým bytostem z Evropy, které tam přišly, je nyní Amerika velice bohatá. Příčinou rozvoje je proto vyšší energie. V Africe, Austrálii a na mnoha jiných místech je stále ještĕ nezalidnĕná a zaostalá zemĕ. Proč? Protože se jí nedotkla vyšší energie pokročilých živých bytostí. Jakmile se jí dotkne, objeví se tam mnoho továren, domů, mĕst, silnic, automobilů a podobnĕ.

Aine ei voi kehittyä ilman Kṛṣṇan läsnäoloa. Ateistiset tiedemiehet väittävät elämän syntyneen aineesta, mikä on valhetta. Materia on yksi Kṛṣṇan energioista ja henki on toinen. Henki on ylempää energiaa ja aine on alempaa energiaa. Ainetta muodostuu kun ylempi energia on läsnä. Kolmisensataa vuotta sitten Amerikka ei ollut kehittynyt, mutta koska sinne saapui kehittyneitä eurooppalaisia, se on nykyään pitkälle kehittynyt maa. Kehityksen syynä on ylempi energia. Afrikassa, Australiassa ja monissa muissa paikoissa on vielä autiota maata, jota ei ole kehitetty. Miksi se on kehittymätöntä? Koska edistyneiden elävien olentojen korkeampi energia ei ole ollut siihen yhteydessä. Kun ylempi energia koskee siihen, kyseinen maa kehittyy ja siellä on tehtaita, taloja, kaupunkeja, teitä, autoja ja niin edelleen.

Z tohoto příkladu můžeme vidĕt, že hmota se nemůže vyvíjet sama o sobĕ. Začne být aktivní až tehdy, působí-li na ni vyšší energie. Můžeme dát jiný příklad. Stroj je hmota neboli nižší energie a nemůže fungovat, dokud ho dĕlník nezapne a nezačne na nĕm pracovat. I když budeme mít velice drahé auto, bez řidiče bude stát stále na jednom místĕ a nikam nedojede.

Tämän esimerkin on tarkoitus valaista sitä, että aine ei voi kehittyä itsestään. Se ei ole mahdollista. Korkeamman energian on kosketettava ainetta, vasta silloin se aktivoituu. Tai jos annetaan toinen esimerkki: kone on ainetta eli alhaisempaa energiaa, ellei koneenkäyttäjä käynnistä konetta, se ei toimi. Joku saattaa omistaa hyvin kalliin auton, mutta auto ei liiku minnekään miljoonassakaan vuodessa ellei joku aja sitä.

Zdravý rozum nám tedy říká, že hmota nemůže jednat nezávisle. Nikdy nebude činná, dokud na ni nebude působit vyšší energie, živá bytost. Jak tedy můžeme prohlašovat, že se život vyvíjí z hmoty? To tvrdí jen takzvaní vĕdci se svým omezeným poznáním.

On järkeenkäypää ajatella, että aine ei voi toimia itsenäisesti, se ei voi toimia ellei korkeampi energia, elävä olento, kosketa sitä. Kuinka voitaisiin siis päätellä, että elämä kehittyisi aineesta? Lurjusmaiset tiedemiehet voivat väittää niin, mutta heillä ei ole tarpeeksi tietoa.

V Brahma-sanhitĕ se říká, že všechny vesmíry se vyvinuly díky Kršnovĕ přítomnosti (aṇḍāntara-stha-paramāṇu-cayāntara-stham). Vĕdci nyní studují atomy a zjišťují, jak na sebe vzájemnĕ působí elektrony, protony a jiné částečky. Proč se tyto částice pohybují? Protože je v nich přítomný Kršna. To je skutečné vĕdecké chápání.

Kaikki universumit ovat kehittyneet, koska Kṛṣṇa on ollut läsnä, kuten Brahma-saṁhitassa mainitaan: aṇḍāntara-stha-paramāṇu-cayāntara-stham. Nykytiedemiehet tutkivat atomeja ja he löytävät elektroneja, protoneja ja muita hiukkasia, jotka toimivat monin eri tavoin. Miksi ne ovat aktiivisia? Koska Kṛṣṇa on läsnä. Tämä on todellista tieteellistä ymmärrystä.

Mĕli bychom pochopit Kršnu vĕdecky. Kršna není pod vlivem minulosti, přítomnosti a budoucnosti. Kršna je vĕčný čas, nemá žádný počátek ani konec a je ke všem stejný. Musíme se jen dostatečnĕ připravit, abychom Kršnovi porozumĕli a mohli Ho spatřit. To je cílem uvĕdomování si Kršny.

Kṛṣṇa tulee ymmärtää tieteellisesti. Kṛṣṇalla ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä eikä tulevaisuutta. Hän on ikuinen aika, jolla ei ole alkua eikä loppua ja Hän kohtelee jokaista tasapuolisesti. Meidän on vain valmistauduttava näkemään Kṛṣṇa ja ymmärtämään Kṛṣṇa. Se on Kṛṣṇa-tietoisuuden tarkoitus.