26 Encanto pelas Glórias de Kṛṣṇa

Kṛṣṇan ilahduttava kunnia

śrī-kṛṣṇa kṛṣṇa-sakha vṛṣṇy-ṛṣabhāvani-dhrug-
rājanya-vaṁśa-dahanānapavarga-vīrya
govinda go-dvija-surārti-harāvatāra
yogeśvarākhila-guro bhagavan namas te

Ó Kṛṣṇa, ó amigo de Arjuna, ó líder entre os descendentes de Vṛṣṇi! És o aniquilador daqueles partidos políticos que são elementos perturbadores na Terra. Tuas proezas nunca se deterioram. És o proprietário da morada transcendental, e fazes Teu advento para aliviar as aflições das vacas, dos brāhmaṇas e dos devotos. És possuidor de todos os poderes místicos e és o preceptor de todo o Universo. Tu és o Deus todo-poderoso, e eu Te ofereço minhas respeitosas reverências.

Oi Kṛṣṇa, oi Arjunan ystävä ja Vṛṣṇin jälkeläisten johtaja, Sinä olet hävittänyt häiriölliset poliittiset ryhmittymät maapallolta. Sinun urhoollisuutesi ei kalpene koskaan. Olet ylimaallisen asuinpaikan valtias ja laskeudut maailmaan lievittääksesi lehmien, brāhmaṇoiden ja palvojiesi kärsimyksiä. Sinulla on täydet mystiset mahdit ja Sinä olet koko maailmankaikkeuden oppimestari. Sinä olet kaikkivaltias Jumala. Sinulle minä osoitan nöyrän kunnioitukseni.

Śrīmad-Bhāgavatam 1.8.43

Śrīmatī Kuntīdevī dá aqui um resumo do Supremo Senhor Śrī Kṛṣṇa. O Senhor todo-poderoso tem Sua eterna morada transcendental, onde Se dedica a cuidar das vacas surabhi. Ele é servido por centenas e milhares de deusas da fortuna. Ele desce ao mundo material para resgatar Seus devotos e aniquilar os elementos perturbadores em grupos de partidos políticos e reis que supostamente estão encarregados da administração. Ele cria, mantém e aniquila através de Suas energias ilimitadas, e, ainda assim, é sempre cheio de bravura e não deteriora em potência. As vacas, os brāhmaṇas e os devotos do Senhor são todos objetos de Sua atenção especial, porque são fatores muito importantes para o bem-estar geral dos seres vivos.

Śrīmatī Kuntīdevī kuvailee tässä tiivistetysti Korkeimman Herran Śrī Kṛṣṇan olemusta. Kaikkivaltiaalla Herralla on ikuinen ylimaallinen valtakunta, jossa Hän paimentaa surabhī-lehmiä satojen tuhansien onnenjumalattarien palvellessa Häntä. Hän laskeutuu aineelliseen maailmaan pelastaakseen palvojansa ja tuhotakseen häiriötä aiheuttavat vallanpitäjien ja kuninkaiden joukot, jotka eivät täytä velvollisuuksiaan hallitsijoina. Jumala luo, ylläpitää ja tuhoaa rajattomilla energioillaan mahtiensa säilyessä ennallaan. Erityisesti Hän huolehtii lehmistä, brāhmaṇoista ja bhaktoistaan, jotka ovat hyvin tärkeitä kaikkien elävien olentojen hyvinvoinnille.

Kuntī chama o Senhor Kṛṣṇa de kṛṣṇa-sakha porque ela sabe que, embora Arjuna, que também é conhecido como Kṛṣṇa seja seu filho e por isso subordinado a ela, o Senhor Kṛṣṇa está mais intimamente ligado a Arjuna do que a ela. Kṛṣṇa também é um nome de Draupadī, e assim a palavra kṛṣṇa-sakha também indica a relação do Senhor Kṛṣṇa com Draupadī, que Ele salvou de ser insultada por Duryodhana e Karṇa, os quais tentaram desnudá-la. Kuntī também chama Kṛṣṇa de vṛṣṇi-ṛśabha, a criança da dinastia de Vṛṣṇi. Foi por Kṛṣṇa ter aparecido na dinastia Vṛṣṇi que esta dinastia se tornou famosa, exatamente como a Malásia e as montanhas da Malásia tornaram-se famosas devido ao sândalo que cresce lá.

Kuntī käyttää Kṛṣṇasta nimeä kṛṣṇa-sakha, sillä hän tietää, että hänen omalla kuuliaisella pojallaan Arjunalla, joka myös tunnetaan nimellä Kṛṣṇa, on Kṛṣṇaan läheisempi suhde kuin hänellä itsellään. Kṛṣṇā on taasen Draupadīn nimi, joten nimi kṛṣṇa-sakha viittaa Kṛṣṇaan ja Draupadiin. Kṛṣṇa pelasti Draupadīn häväistykseltä Karṇan ja Duryodhanan yrittäessä riistää sarin prinsessan yltä. Kuntī käytti Kṛṣṇasta myös sanaa vṛṣṇi- ṛṣabha, Vṛṣṇi-dynastian lapsi. Vṛṣṇi-dynastia oli kuuluisa juuri siksi, että Kṛṣṇa ilmestyi sen jäsenenä, aivan kuten Malesia ja Malaya-kukkulat ovat tulleet kuuluisiksi santelipuustaan.

Kuntī também chama Kṛṣṇa de destruidor de partidos políticos ou dinastias reais que perturbam a Terra. Em toda monarquia, o rei é honrado suntuosamente. Por quê? Como ele é um ser humano e os cidadãos também são seres humanos, por que o rei é tão honrado? A resposta é que o rei, assim como o mestre espiritual, está destinado a ser o representante de Deus. Na literatura védica, se diz que o mestre espiritual não deve ser considerado um homem comum (ācāryaṁ māṁ vijāniyān nāvamanyeta karhicit, Śrīmad-Bhāgavatam 11.17.27). Analogamente, o rei ou o presidente também não deve ser tratado como um ser humano comum.

Kuntī sanoi myös, että Kṛṣṇa on maailmaa uhkaavien poliittisten ryhmittymien eli kuningasdynastioiden tuhoaja. Kaikissa monarkioissa kuningasta kunnioitetaan loisteliain menoin. Miksi? Miksi kuningasta kunnioitetaan, onhan hän elävä olento siinä kuin alamaisensakin? Vastaus on, että kuningas, kuten henkinen opettajakin, ovat Jumalan edustajia. Veda-kirjallisuudessa sanotaan: ācāryaṁ māṁ vijānīyān nāvamanyeta karhicit (Śrīmad-Bhāgavatam 11.17.27). Henkistä opettajaa ei tule pitää minään tavallisena ihmisenä. Kuningasta tai presidenttiä ei myöskään kohdella kuin tavallista ihmistä.

Em sânscrito, o rei é também chamado de naradeva, que significa “Deus em forma humana”. Seu dever é como o de Kṛṣṇa. Como Deus é a entidade viva suprema no Universo e o mantenedor de todas as demais entidades vivas, o rei é o cidadão supremo no estado e é responsável pelo bem-estar dos outros.

Sanskritiksi kuningas on naradeva, mikä tarkoittaa ”Jumalaa ihmisen hahmossa”. Kuninkaan velvollisuus on samankaltainen kuin Kṛṣṇan velvollisuus. Siinä missä Jumala on maailmankaikkeuden ylin elävä olento ja muiden elävien olentojen ylläpitäjä, kuningas on kansalaisista ylin ja vastuussa näiden hyvinvoinnista.

Da mesma forma que nós somos entidades vivas, Kṛṣṇa, Deus, também é uma entidade viva. Kṛṣṇa não é impessoal. Como somos todos pessoas individuais, mas nosso conhecimento e opulência são limitados, os impersonalistas não conseguem se adaptar à ideia de que o Supremo, a causa original e ilimitada de todas as coisas, seja uma pessoa. Como somos limitados e Deus é ilimitado, os māyāvādīs, ou impersonalistas, com seu pobre fundo de conhecimento, pensam que Deus seja impessoal. Fazendo uma comparação material, eles dizem que assim como o céu, que julgamos ser ilimitado, é impessoal, se Deus é ilimitado, também tem que ser impessoal.

Aivan kuten me kaikki olemme eläviä olentoja, myös Kṛṣṇa, Jumala, on elävä olento. Kṛṣṇa ei ole persoonaton. Koska me olemme persoonia ja meidän tietomme ja mahtimme ovat rajalliset, persoonattomuutta kannattavien on vaikea hyväksyä, että Korkein, alkuperäinen ja rajaton alkulähde, voisi myös olla persoona. Koska me itse olemme rajallisia ja Jumala on rajaton, māyāvādīt eli persoonattomuusfilosofit eivät vähäisen tietonsa perusteella voi kuvitella Jumalaa henkilöksi. Jos käytetään aineellista esimerkkiä: he näkevät taivaan olevan rajaton ja persoonaton; niinpä jos Jumala on rajaton, Hänen täytyy myös olla persoonaton.

Mas essa não é a instrução védica. Os Vedas nos dizem que Deus é uma pessoa. Kṛṣṇa é uma pessoa, e nós também somos pessoas, mas a diferença está em que Ele é para ser adorado, ao passo que nós somos os adoradores. O rei ou presidente é uma pessoa, e os cidadãos também são pessoas, mas a diferença está em que o presidente ou rei é uma pessoa elevada que merece todo o respeito.

Vedat eivät tue tätä käsitystä. Vedat sanovat, että Jumala on henkilö. Kṛṣṇa on henkilö kuten mekin, mutta sillä erotuksella, että Hän on palvottava ja me palvomme. Kuningas tai presidentti ovat henkilöitä kuten kansalaisetkin, mutta presidentti ja kuningas ovat ylhäisessä ja kunnioitetussa asemassa.

Mas por que tantas pessoas deveriam adorar outra? Porque essa pessoa sustenta todas as demais. Eko bahūnāṁ yo vidadhāti kāman. Deus é um só, e nós somos muitos, mas Ele é adorado porque sustenta a todos. Deus é quem nos fornece alimento e todas as demais necessidades da vida. Nós precisamos de água, e Deus criou perfeitamente oceanos de água misturada com sal para preservá-la melhor. Como precisamos beber água, pelo arranjo de Deus o Sol evapora a água do oceano, levando-a para bem alto no céu, e depois a mesma água é distribuída, cristalina e destilada. Veja só como Deus nos supre tudo que necessitamos.

Miksi sitten meidän niin monien tulisi palvella vain yhtä? Koska tuo yksi henkilö huolehtii kaikista muista. Eko bahūnāṁ yo vidadhāti kāmān. Jumala on yksi, meitä on monta, mutta Häntä palvotaan, sillä Hän huolehtii kaikista meistä muista. Jumala antaa ruoan ja kaiken mitä elämään tarvitaan. Me tarvitsemme vettä ja Jumala on järjestänyt suuret valtameret täynnä vettä, jossa on säilymisen kannalta tärkeää suolaa. Koska meidän on saatava juomavettä, Jumala on järjestänyt auringonpaisteen höyrystämään veden taivaalle pilviksi, joista kirkas, tislattu vesi sataa maahan. Näettekö kuinka Jumala järjestää kaiken mitä elävät olennot tarvitsevat.

Mesmo na vida comum, o estado tem um departamento encarregado do aquecimento, outro da luz, outro de esgotos e assim por diante. Por quê? Porque tais amenidades são necessárias. Porém, esses arranjos são secundários; o primeiro arranjo é o que Deus fez. Deus é quem originalmente nos fornece calor, luz e água. Deus é quem cria as chuvas para encher os poços e reservatórios. Portanto, o supridor original é Deus.

Arkielämästä meille ovat tuttuja sähkölaitos ja lämmityslaitos ja niin edelleen. Miksi? Koska me tarvitsemme niitä tekemään elämän miellyttäväksi. Nuo järjestelyt ovat kuitenkin toissijaisia, tärkeintä niissä on Jumalan ensisijainen järjestely. Jumala on alkuperäinen lämmön, valon ja veden antaja. Kaivot ja vesialtaat täyttävän sadeveden antaa Jumala. Hän on siksi alkuperäinen varainantaja.

Deus é uma pessoa inteligente e sabe que precisamos de calor, luz, água, etc. Sem água, não temos como produzir comida. Mesmo aqueles que comem animais não o podem fazer sem o arranjo de Deus, porque o animal também precisa ser alimentado antes que alguém possa levá-lo para o matadouro. Deus é quem fornece o alimento, mas, não obstante, organizamos uma rebelião contra Ele. A palavra dhruk quer dizer “rebelde”. Os homens sem caráter e contrários às leis de Deus são rebeldes.

Jumala on älykäs henkilö ja Hän tietää meidän tarvitsevan mm. lämpöä ja vettä. Ilman vettä emme voi kasvattaa ruokaa. Myös eläimiä syövät tarvitsevat Jumalan apua, sillä karjan on saatava rehua ennen teurastusta. Jumala antaa ravinnon, mutta silti olemme kapinallisia. Sana dhruk tarkoittaa ”kapinaa”. Jumalan lakeja vastustavat lurjukset ovat kapinallisia.

É dever do rei agir como representante de Kṛṣṇa. Se não, que direito teria ele de receber tantas honras dos cidadãos? Antigamente, a monarquia vigorava em todos os países, mas, como os reis se rebelaram contra Deus e violaram Suas leis, porque desejaram usurpar o poder de Deus e não agir como Seus representantes, as monarquias em todo o mundo estão quase todas desaparecidas. Os reis pensaram que os reinos fossem sua propriedade. “Eu tenho tantas propriedades, tenho inclusive um grande reino”, eles pensaram. “Eu sou Deus. Sou o senhor de tudo o que vejo”. Mas, na verdade, não é assim. O fato é que tudo pertence a Deus (īśāvāsyam idaṁ sarvam). Portanto, o representante de Deus deve ser muito obediente a Deus, motivo pelo qual sua posição será legítima.

Kuninkaan velvollisuutena on toimia Kṛṣṇan, Jumalan, edustajana. Miten hänellä olisi muuten oikeus nauttia kansalaistensa kunnioituksesta? Monarkia oli ennen yleinen kaikissa valtioissa, mutta lähes kaikki maailman monarkiat ovat hävinneet, sillä kuninkaat kapinoivat Jumalaa vastaan eivätkä noudattaneet Hänen lakejaan ja halusivat riistää Jumalan vallan itselleen toimimatta Jumalan edustajina. Kuninkaat pitivät kuningaskuntia omaisuutenaan. He ajattelivat: minulla on tällainen valtava kuningaskunta ja suuri omaisuus; olen Jumala; olen kaiken näkemäni valtias. Näin ei kuitenkaan ole. Kaikki kuuluu Jumalalle (īśāvāsyam idaṁ sarvam). Jumalan edustajan on oltava Jumalalle kuuliainen, vain silloin hänen asemansa kuninkaana on oikeutettu.

Reis cobiçosos e com interesse próprio são como falsos mestres espirituais que se fazem passar por Deus. Por esses falsos mestres serem rebeldes, eles não têm posição. O mestre espiritual deve agir, não como Deus, mas como o servo mais íntimo de Deus, disseminando a consciência de Deus, consciência de Kṛṣṇa. Viśvanātha Cakravarti Ṭhākura diz, sākṣād-dharitvena samasta-śāstrair uktaḥ: todos os śāstras, textos védicos, declaram que o mestre espiritual deve ser honrado como a Suprema Personalidade de Deus. Assim, a ideia de que o mestre espiritual é como Deus não é falsa. Isso é o que declaram todos os śāstras, e, por isso, aqueles que são avançados em vida espiritual aceitam este preceito espiritual (uktas tathā bhāvyata eva śadbhiḥ). Então, o mestre espiritual é igual a Deus? Kintuprabhor yaḥ priya eva tasya: o mestre espiritual não é Deus, mas é o representante íntimo de Deus. A diferença é entre sevya-bhagavān (aquele que é adorado) e sevaka-bhagavān (aquele que é o adorador). O mestre espiritual é Deus, e Kṛṣṇa é Deus, mas Kṛṣṇa é o Deus adorável e o mestre espiritual é o Deus adorador.

Ahneet, itsekeskeiset kuninkaat ovat kuin valheelliset henkiset opettajat, jotka uskottelevat olevansa Jumala. Koska valheelliset henkiset opettajat ovat kapinallisia, heillä ei ole asemaa. Henkisen opettajan ei ole tarkoitus olla kuin Jumala vaan toimia Jumalan uskottuna edustajana, joka levittää tietoisuutta Jumalasta, Kṛṣṇasta. Viśvanātha Cakravartī Ṭhākura sanoo: sākṣād-dharitvena samasta-śāstrair uktaḥ. Veda-kirjallisuus eli śāstrat sanovat, että henkistä opettajaa on kunnioitettava kuin Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta. Ei ole väärin nähdä henkinen opettaja Jumalan veroisena. Niin sanotaan śāstroissa ja henkisessä elämässä edistyneet hyväksyvät sen henkisenä ohjeena (uktas tathā bhāvyata eva sadbhiḥ). Onko sitten henkinen opettaja kuin Jumala? Kintu prabhor yaḥ priya eva tasya. Henkinen opettaja ei ole Jumala vaan Jumalan uskottu edustaja. Toinen on sevya-bhagavān (palvottu) ja toinen sevaka-bhagavān (palvoja). Henkinen opettaja on Jumala ja Kṛṣṇa on Jumala, mutta Kṛṣṇa on palvonta-Jumala kun taas henkinen opettaja on palvoja-Jumala.

Os māyāvādīs não podem compreender isso. Eles pensam: “Como o mestre espiritual deve ser aceito como Deus e como eu me tornei um mestre espiritual, eu me tornei Deus”. Isto é rebeldia. Aqueles aos quais Deus dá uma posição, mas desejam usurpar Seu poder, o que não conseguem fazer verdadeiramente, são rebeldes tolos e sem caráter que merecem castigo. Portanto, Kuntīdevī diz, avani-dhrug-rājanya-vaṁśa-dahana: “Você desce para matar todos esses homens baixos que, em ato de rebeldia, exigem Sua posição”. Quando muitos reis e senhores de terras estão subordinados a um imperador, eles às vezes se rebelam e recusam-se a pagar os impostos. Do mesmo modo, há pessoas rebeldes que negam a supremacia de Deus e declaram-se Deus, e a função de Kṛṣṇa é matá-los.

Māyāvādī ei voi käsittää tätä vaan hän ajattelee, että koska henkinen opettaja on hyväksyttävä Jumalaksi ja koska hän on henkinen opettaja, hänestä on tullut Jumala. Tuollainen on kapinallinen asenne. Jumalalta asemansa saaneet, jotka riistävät vallan Jumalalta, ovat rangaistuksensa ansainneita kapinallisia lurjuksia ja roistoja. Siksi Kuntīdevī sanoo: avani-dhrug-rājanya-vaṁsa-dahana. ”Laskeudet maailmaan tappaaksesi kapinalliset roistot, jotka vaativat Sinun asemaasi.” Kun eri vasallikuninkaat ja maanomistajat ovat keisarin alaisia, he kapinoivat joskus ja kieltäytyvät maksamasta veroja. Samoin on olemassa kapinallisia ihmisiä, jotka kieltävät Jumalan ylivallan ja julistavat itsensä Jumalaksi. Kṛṣṇan tehtävä on tappaa heidät.

A palavra anapavarga indica que o poder de Kṛṣṇa não se deteriora. Esta palavra é o oposto da palavra pavarga, que se refere ao caminho das atribulações materiais. Segundo a linguística sânscrita, a palavra pavarga também se refere às letras sânscritas pa, pha, ba, bha e ma. Desse modo, quando se usa a palavra pavarga para se referir ao caminho das tribulações materiais, seu significado é compreendido através das palavras que começam com essas cinco letras.

Sana apavarga osoittaa, että Kṛṣṇan urheus ja kyvyt ovat turmeltumattomat. Tämä maailma on vastakohta sanalle pavarga, joka viittaa aineellisten koettelemusten polkuun. Sanskritin lingvistiikassa sana pa-varga viittaa myös sanskritin kirjaimiin pa, pha, ba, bha, ja ma. Kun sanaa pavarga käytetään viittaamaan aineellisten koettelemusten polkuun, sen merkitys ymmärretään näiden viidellä kirjaimella alkavien sanojen avulla.

A letra pa é para pariśrama, que significa “trabalho”. Neste mundo material, precisamos trabalhar arduamente para sustentar-nos. Na Bhagavad-gītā (3.8), se diz, śarīra-yātrāpi ca te na prasiddhyed akar manaḥ: “Não se pode manter o próprio corpo sem trabalhar”. Kṛṣṇa nunca aconselhou Arjuna “Eu sou seu amigo e posso fazer qualquer coisa. Simplesmente sente-se e fume gañjā”. Não obstante, Kṛṣṇa estivesse fazendo tudo, de qualquer modo Ele disse a Arjuna:

“Você tem de lutar”. E Arjuna não disse a Kṛṣṇa: “Você é o meu maior amigo. É melhor Você lutar e eu ficar sentado fumando gañjā”. Isto não é consciência de Kṛṣṇa. Uma pessoa consciente de Deus não diz “Deus, por favor, faça tudo para mim e eu ficarei fumando gañjā”. Pelo contrário, uma pessoa consciente de Deus deve trabalhar para Deus. Mas mesmo que alguém não trabalhe em nome de Deus, será forçado a trabalhar, porque, sem trabalho, não se pode manter nem o próprio corpo. Este mundo material, portanto, existe para pariśrama, trabalho árduo.

Kirjain pa on merkkinä sanalle pariśrama, ”työ”. Aineellisessa maailmassa on tehtävä työtä hengenpitimikseen. Bhagavad- gītāssa (3.8) sanotaan: śarīra-yātrāpi ca te na prasiddhyed akarmaṇaḥ. ”Omaa kehoaan ei voi ylläpitää ilman työtä.” Kṛṣṇa ei koskaan neuvonut Arjunaa: ”Minä olen ystäväsi ja teen kaiken puolestasi. Istu vain aloillesi polttamaan gañjaa.” Kṛṣṇa teki kaiken, mutta Hän pyysi silti Arjunaa taistelemaan. Myöskään Arjuna ei sanonut Kṛṣṇalle: ”Sinä olet hyvä ystäväni. On parempi, että Sinä taistelet ja annat minun jäädä istumaan ja polttamaan gañjaa.” Ei, sellainen ei ole Kṛṣṇa-tietoista. Jumalasta tietoinen ihminen ei ehdota, että Jumala tekisi hänelle kaiken valmiiksi ja hän itse vain jäisi polttamaan gañjaa. Sen sijaan Jumalasta tietoisen on tehtävä työtä Jumalan hyväksi. Vaikka ei tehtäisikään työtä Jumalan hyväksi, työtä on tehtävä, sillä ilman työtä ei voi ylläpitää itseään. Aineellinen maailma on tarkoitettu ankaraan työhön, pariśrama.

Mesmo o leão, o rei dos animais, precisa sair à procura de sua presa na selva. Está declarado: na hi suptasya siṁhasya praviśanti mukhe mṛgāḥ. O leão não pode pensar “Como sou o rei da floresta, deixe-me dormir que todos os animais cairão na minha boca”. Isto não é possível. “Não, senhor. Embora você seja um leão, você deve sair à procura de sua comida”. Assim, até mesmo o leão, embora tão poderoso, tem de se esforçar com muita dificuldade para encontrar outro animal para comer, e, de forma semelhante, todos neste mundo material são obrigados a trabalhar com muita dificuldade para continuar sua vida.

Jopa eläinten kuninkaaksi kutsutun leijonan on metsästettävä saaliinsa viidakossa. Na hi suptasya siṁhasya praviśanti mukhe mṛgaḥ. Leijona ei ajattele: Koska olen metsän kuningas, voin vain nukkua ja saaliseläimet juoksevat suoraan kitaani. Se ei ole mahdollista. Ei, hyvä herra. Vaikka olet leijona, sinun on itse etsittävä saaliisi. Niinpä jopa voimakkaan leijonan on saalistettava vaivalloisesti ruokansa ja vastaavasti on jokaisen elävän olennon aineellisessa maailmassa hankalasti työskennellen pysyttävä hengissä.

Assim, pa indica pariśrama, trabalho, e pha refere-se a phenila, que significa “espuma”. Enquanto trabalha arduamente, o cavalo espuma pela boca, e, da mesma forma, os seres humanos também têm de trabalhar arduamente assim. Tal trabalho árduo, entretanto, é vyartha, fútil, e é isto o que indica a letra ba. E bha indica bhaya, temor. Apesar de trabalhar tão arduamente a pessoa, de alguma forma, está sempre receosa de que as coisas não aconteçam como ela deseja. A natureza do corpo envolve o comer, o dormir, o reproduzir e o temer (āhāra-nidrā-bhaya-maithunaṁ ca). A despeito de alguém comer muito bem, precisa cuidar para não comer demais, ou ficará doente. Assim, até mesmo o comer envolve o temor. Um pássaro, enquanto come, olha para lá e para cá, amedrontado, vendo se algum inimigo está se aproximando. E, para todas as entidades vivas, tudo acaba com a morte, mṛtyu, o que é indicado pela letra ma.

Niinpä pa viittaa työhön, pariśrama ja pha viittaavat sanaan phenila, mikä tarkoittaa ”vaahtoa”. Työssä rasittunut hevonen vaahtoaa suustaan ja ihmisenkin on tehtävä samalla tavalla raskasta työtä. Raskas työ on hyödytöntä, vyartha, ja se osoitetaan äänteellä ba. Bha viittaa sanaan bhaya eli ”pelko”. Huolimatta ankarasta ahertamisesta ihminen pelkää aina, että kaikki ei sujukaan kuten hän toivoisi. Keholle on luonnollista syödä, nukkua, harjoittaa sukupuolielämää ja puolustautua (āhāra-nidrā- bhaya-maithunaṁ ca). Ihminen ehkä voi syödä hyvin, mutta samalla hänen on varottava syömästä liikaa, jotta ei sairastuisi. Niinpä jopa syömiseen liittyy pelkoa. Lintu joka syö, vilkuilee ympärilleen vihollista peläten. Ja kaikkien elävien olentojen elämä päättyy lopulta ”kuolemaan”, mṛtyu, mitä osoittaa tavu ma.

Assim, pavarga e seus componentes, as letras pa, pha, ba, bha e ma, indicam trabalho árduo (pariśrama), espuma na boca (phenila), frustração (vyartha), temor (bhaya) e morte (mṛtyu). Isto se chama pavarga, o caminho das tribulações materiais. Apavarga, entretanto, indica exatamente o oposto – o mundo espiritual, onde não há trabalho, nem espuma, nem frustração, nem temor, nem morte. Dessa maneira, Kṛṣṇa é conhecido como anapavarga-viryā, porque Ele mostra o caminho para o mundo espiritual.

Pavarga osoittaa tavuineen pa, pha, ba, bha ja ma ”kovaa työtä” (pariśrama), ”vaahtoa suusta” (phenila), ”pettymystä” (vyartha), ”pelkoa” (bhaya) ja ”kuolemaa” (mṛtyu). Tätä kutsutaan pavargaksi eli aineellisten koettelemusten poluksi. Apavarga sitävastoin osoittaa jotain aivan vastakohtaista – henkisen maailman, missä ei ole työntekoa, ei rasitusta, ei pettymystä, ei pelkoa, ei kuolemaa. Kṛṣṇa tunnetaan sen vuoksi nimellä anapavarga-vīrya, sillä Hän näyttää tien henkiseen maailmaan.

Por que deveríamos sofrer essas cinco espécies de tribulação? Porque temos um corpo material. Tão logo aceitamos um corpo material – seja de presidente ou de homem comum, de semideus ou de ser humano, de inseto ou de Brahmā – somos obrigados a passar por essas tribulações. Isto se chama existência material. Kṛṣṇa vem, portanto, para mostrar às pessoas o caminho de apavarga, liberação dessas tribulações, e quando Kṛṣṇa mostra esse caminho devemos aceitá-lo. Kṛṣṇa diz muito claramente: “Renda-se a Mim. Dar-lhe-ei apavarga”. Ahaṁ tvāṁ sarvapāpebhyo mokṣayiṣyāmi: “Eu prometo dar-lhe proteção”. E Kṛṣṇa tem o poder para dar esta garantia.

Miksi elävän olennon olisi kärsittävä viidestä eri koettelemuksesta? Koska hänellä on aineellinen ruumis. Heti kun elävä olento hyväksyy itselleen aineellisen ruumiin, olipa se presidentin tai kadunmiehen, puolijumalan tai ihmisen, hyönteisen tai Brahmān – hänen on käytävä läpi kyseiset koettelemukset. Niitä kutsutaan aineelliseksi olemassaoloksi. Kṛṣṇa tulee näyttämään meille apavargan polun, vapauden koettelemuksista, ja kun Kṛṣṇa osoittaa tien, meidän tulisi astua sille. Kṛṣṇa sanoo selvästi: ”Antaudu Minulle. Annan sinulle apavargan.” Ahaṁ tvāṁ sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyāmi. ”Minä suojelen sinua.” Kṛṣṇalla on voima täyttää nämä lupaukset.

Kuntīdevī chama Kṛṣṇa de Govinda porque Ele dá prazer tanto às vacas quanto aos sentidos. Govindam ādi-puruṣaṁ tam ahaṁ bhajāmi. Govinda, Kṛṣṇa, é o ādi-puruṣa, a pessoa original. Aham ādir hi devānam (Bhagavad-gītā 10.2): Ele é a origem de semideuses tais como Brahmā, Viṣṇu e Śiva. Ninguém deve pensar que Brahmā, Viṣṇu e Śiva sejam a origem de tudo. Não. Kṛṣṇa diz, aham ādir hi devānam: “Eu sou a origem até desses semideuses”. Portanto, enfatizamos repetidamente que não adoramos ninguém além da pessoa original (govindam ādi-puruṣaṁ tam ahaṁ bhajāmi).

Kuntīdevī puhuttelee Kṛṣṇaa Govindaksi, koska Kṛṣṇa suo iloa niin lehmille kuin aisteillekin. Govindam ādi-puruṣaṁ tam ahaṁ bhajāmi. Govinda, Kṛṣṇa, on adi-puruṣa, alkuperäinen henkilö. Aham ādir hi devānām (Bhagavad-gītā 10.2). Hän on puolijumalien, Brahmān, Viṣṇun, Śivan, alkulähde. Brahmaa, Viṣṇua tai Śivaa ei tule pitää kaiken alkuna. Ei. Kṛṣṇa sanoo, aham ādir hi devānām: ”Minä olen näiden puolijumalien alkulähde.” Siksi me toistuvasti korostamme, että emme palvo ketään muuta kuin alkuperäistä henkilöä (govindam ādi-puruṣaṁ tam ahaṁ bhajāmi).

Quando ora com as palavras go-dvija-surārti-harāvatāra, Kuntī indica que Govinda, Kṛṣṇa, desce a este mundo especialmente para proteger as vacas, os brāhmaṇa e os devotos. As pessoas demoníacas deste mundo são os maiores inimigos das vacas, porque mantém centenas e milhares de matadouros. Embora as vacas inocentes produzam leite, o alimento mais importante, e embora mesmo depois de mortas o couro delas sirva para fazer sapatos, as pessoas são tão destituídas de caráter que matam as vacas e, ainda assim, desejam ser felizes neste mundo. Como são pecaminosas!

Kuntīn sanat go-dvija-surārti-harāvatāra osoittavat, että Govinda, Kṛṣṇa, laskeutuu maailmaan suojellakseen juuri lehmiä, brāhmaṇoita ja antaumuksellisia. Demoniset ihmiset ovat tässä maailmassa lehmien suurimpia vihollisia, sillä he ylläpitävät teurastamoja. Viattomat lehmät antavat maitoa, kaikkein tärkeintä ruoka-ainetta, ja vaikka lehmät vielä kuoltuaankin antavat nahkansa kengiksi, ihmiset ovat sellaisia rikollisia, että he tappavat lehmät ja haluavat kuitenkin olla onnellisia tässä maailmassa. Kuinka syntisiä ihmiset ovatkaan?

Por que se exige tanto a proteção às vacas? Porque a vaca é o animal mais importante. Não há preceito contra o comer da carne de tigre ou de outros animais. Na cultura védica, quem é comedor de carne é recomendado a comer carne de cabrito, cão, porco ou outros animais inferiores, mas nunca carne de vaca, o mais importante dentre os animais. Enquanto vivem, as vacas prestam serviço importante dando o leite, e, mesmo depois de mortas, prestam serviço com seu couro, cascos e chifres, que podem ser usados de muitas maneiras diferentes. Apesar disso, a sociedade humana atual é tão ingrata que desnecessariamente mata as vacas inocentes. Portanto, Kṛṣṇa vem para puni-los.

Miksi lehmien suojelemisesta puhutaan niin paljon? Koska lehmä on kaikkein tärkein eläin. Missään ei sanota, että tiikereiden tai muiden eläinten lihaa ei saa syödä. Veda- kulttuurissa lihansyöjille suositellaan vuohen, koiran, sian tai muiden alempien eläinten lihaa, mutta ei koskaan lehmänlihaa. Eläessään lehmät tekevät tärkeän palveluksen antaessaan maitoa, ja kuolleesta lehmästä saadaan vielä nahka, sorkat ja sarvet, joita voidaan käyttää moniin tarkoituksiin. Kuitenkin nykyihmiset ovat niin kiittämättömiä, että he tappavat turhaan viattomia lehmiä. Siksi Kṛṣṇa rankaisee heitä.

Kṛṣṇa é adorado com esta oração:

Kṛṣṇaa palvotaan tällä säkeellä:

namo brahmaṇya-devāya
go-brāhmaṇa-hitāya ca
jagad-dhitāya kṛṣṇāya
govindāya namo namaḥ

“Meu Senhor, o Senhor é o benquerente das vacas e dos brāhmaṇas, e é o benquerente de toda a sociedade humana e do mundo”. Para haver uma sociedade humana perfeita, é preciso haver proteção a go-dvija – às vacas e aos brāhmaṇas. A palavra dvija se refere ao brāhmaṇa, ou aquele que conhece brahman (Deus). Quando os demônios causam muitos incômodos aos brāhmaṇa e às vacas, Kṛṣṇa desce para restabelecer os princípios religiosos. Como o Senhor diz na Bhagavad-gītā (4.7):

”Rakas Herrani, Sinä olet lehmien ja brāhmaṇoiden ja koko ihmiskunnan ja maailman hyväntoivoja.” Ihanteellisessa ihmisyhteiskunnassa on suojeltava lehmiä ja brāhmaṇoita, go-dvija. Sana dvija tarkoittaa brāhmaṇoita eli Brahmanin (Jumalan) tuntijoita. Kun demoninen väestönosa piinaa brāhmaṇoita ja lehmiä, Kṛṣṇa laskeutuu maailmaan osoittamaan uskonnon periaatteet. Aivan kuten Herra sanoo Bhagavad-gītāssa (4.7):

yadā yadā hi dharmasya
glānir bhavati bhārata
abhyutthānam adharmasya
tadātmānaṁ sṛjāmy aham

“Sempre e onde quer que haja um declínio na prática religiosa, ó descendente de Bharata, e uma ascensão predominante de irreligião – aí, então, Eu próprio faço Meu advento”. Na era atual, kali-yuga, as pessoas são muito pecaminosas e, consequentemente, estão sofrendo muito. Portanto, Kṛṣṇa faz Seu advento sob a forma de Seu nome, como se encontra no mahā-mantra Hare Kṛṣṇa: Hare Kṛṣṇa, Hare Kṛṣṇa, Kṛṣṇa Kṛṣṇa, Hare Hare/ Hare Rāma, Hare Rāma, Rāma Rāma, Hare Hare.

”Oi Bharatan jälkeläinen, milloin ja missä tahansa uskonnon harjoittaminen taantuu ja uskonnottomuus saa ylivallan – silloin Minä laskeudun maailmaan.” Kalin aikakaudella ihmiset ovat erittäin syntisiä ja kärsivät ankarasti. Niinpä Kṛṣṇa on inkarnoitunut pyhänä nimenä eli mahā-mantrana: Hare Kṛṣṇa, Hare Kṛṣṇa, Kṛṣṇa Kṛṣṇa, Hare Hare / Hare Rāma, Hare Rāma, Rāma Rāma, Hare Hare.

A rainha Kuntī orou ao Senhor para que lhe descrevesse um fragmento de Suas glórias. O Senhor, após ouvir suas orações, que foram compostas com palavras escolhidas para Sua glorificação, respondeu sorrindo, e Seu sorriso era tão encantador quanto Seu poder místico. As almas condicionadas, que procuram controlar o mundo material, também se sentem cativadas pelos poderes místicos do Senhor. E Seus devotos são cativados diferentemente através das glórias do Senhor. Assim, todos os devotos adoram ao Senhor com palavras escolhidas. Nenhuma quantidade de palavras escolhidas é capaz de enumerar as glórias do Senhor, ainda assim Ele fica satisfeito com tais orações, da mesma forma que o pai fica satisfeito mesmo ao ouvir seu filhinho tentando falar. De modo que o Senhor sorriu e aceitou as orações da rainha Kuntī.

Kuningatar Kuntī kertoo jotakin Herran kunniasta rukouksissaan. Kuultuaan rukoukset, joissa kuningatar käytti valikoituja ylistyssanoja, Kṛṣṇa vastasi hymyilemällä. Hänen hymynsä oli yhtä ihastuttava kuin Hänen mystiset mahtinsa. Ehdollistuneet sielut, jotka yrittävät hallita aineellista maailmaa, ovat hyvin ihastuksissaan Herran mystisistä mahdeista, mutta Herran palvojat ovat eri tavalla ihastuneita Herran kunniakkuuteen. Herran palvojat palvovat Häntä kauniilla säkeillä. Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan Herran kunniaa, silti Hän ilahtuu ylistysrukouksista aivan kuten isä on iloinen varttuvan lapsensa ensimmäisistä sanoista. Niinpä Herra hymyili ja kuunteli hyväksyvästi kuningatar Kuntīn rukoukset.