12 Passatempos Desconcertantes

Hämmentävät leikit

na veda kaścid bhagavaṁś cikīrṣitaṁ
tavehamānasya nṛṇāṁ viḍambanam
na yasya kaścid dayito ’sti karhicid
dveṣyaś ca yasmin viṣamā matir nṛṇām

Ó Senhor, ninguém pode entender Teus passatempos transcendentais, que parecem ser humanos e são tão desconcertantes! A Ti, ninguém é objeto especial de favores, nem tens algum objeto de inveja. As pessoas apenas imaginam que Tu és parcial.

Oi Herra, kukaan ei voi ymmärtää Sinun yliaistillisia leikkejäsi, sillä ne vaikuttavat inhimillisiltä ja ovat kovin harhaanjohtavia. Sinulla ei ole ketään erityistä suosikkia etkä Sinä kadehdi ketään. Ihmiset vain luulevat, että Sinä olet puolueellinen.

Śrīmad-Bhāgavatam 1.8.29

A misericórdia do Senhor para com as almas caídas é distribuída igualmente. Ninguém é para Ele objeto especial de hostilidade. A própria concepção da Personalidade de Deus como um ser humano é desconcertante. Seus passatempos parecem ser exatamente como os de um ser humano, mas, na verdade, eles são transcendentais e sem nenhum vestígio de contaminação material. Ele é, sem dúvida, conhecido como parcial para com Seus devotos puros. Mas, na verdade, Ele nunca é parcial, assim como o sol não é parcial com ninguém. Pela influência dos raios do Sol, às vezes até mesmo as pedras se tornam preciosas, ao passo que um homem cego não pode ver o Sol, embora haja suficientes raios-de-sol diante dele. Escuridão e luz são duas concepções opostas, mas isso não significa que o Sol seja parcial na distribuição de seus raios. Os raios do Sol estão disponíveis para todos, mas as capacidades dos receptadores diferem. Os tolos pensam que serviço devocional seja adular o Senhor para obter misericórdia especial. Na verdade, os devotos puros, que estão ocupados em serviço transcendental amoroso ao Senhor, não são uma comunidade mercantil. Uma casa comercial presta serviços em troca de valores. Mas os devotos puros do Senhor não agem com essa consciência e, por isso, recebem a misericórdia total do Senhor. Homens sofredores e necessitados, pessoas curiosas ou filósofos estabelecem contato temporário com o Senhor, por propósitos particulares. Quando o objetivo é atingido, cessa a relação com o Senhor. Um homem que está sofrendo, caso seja realmente piedoso, ora ao Senhor por sua recuperação. Mas, tão logo se recupere, na maioria dos casos, não tem mais interesse em manter qualquer contato como Senhor. A misericórdia do Senhor esta à sua disposição, mas ele reluta em aceitá-la. Essa é a diferença entre o devoto puro e o devoto misto. Aqueles que se opõem completamente ao serviço devocional ao Senhor são considerados como estando em abjeta escuridão; aqueles que pedem o favor do Senhor apenas em momentos de necessidade são recipientes parciais da Sua misericórdia, e aqueles que estão cem por cento ocupados no serviço ao Senhor são recipientes completos da misericórdia do Senhor. Essa parcialidade no recebimento da misericórdia do Senhor é relativa ao recipiente e não significa que o Senhor todo-misericordioso seja parcial.

Herra jakaa armoaan tasapuolisesti kaikille langenneille sieluille. Hän ei suhtaudu kehenkään vihamielisesti. Se käsitys, jonka mukaan Jumaluuden Ylin Persoonallisuus on ihmisten kaltainen, on täysin harhaanjohtava. Hänen leikkinsä vaikuttavat kyllä aivan tavallisen ihmisen toimilta, mutta itse asiassa ne ovat yliaistillisia ja vailla jälkeäkään aineellisesta epäpuhtaudesta. Hän on epäilemättä omien palvojiensa suosija, mutta todellisuudessa Hän ei ole koskaan puolueellinen kuten ei ole aurinkokaan. Jopa kivestä voi toisinaan tulla arvokas sen hyödyntäessä auringonsäteitä, mutta sokea ihminen ei pysty näkemään aurinkoa, vaikka sen säteet ympäröisivät hänet joka puolelta. Pimeys ja valo ovat vastakkaisia toisilleen, mutta se ei merkitse, että aurinko levittäisi säteitään puolueellisesti. Auringonsäteet ovat kaikkien saatavilla, mutta vastaanottajien kyky käyttää niitä hyödykseen vaihtelee. Typerät ihmiset luulevat, että Herran antaumuksellinen palveleminen on ikäänkuin Jumalan liehittelemistä ja että palvelijan tarkoituksena on saada osakseen Herran erityisarmo. Itse asiassa puhtaat Kṛṣṇa-bhaktat, jotka ovat omistautuneet palvelemaan Herraa täynnä yliaistillista rakkautta Häntä kohtaan, eivät ole kaupankävijöitä. Kaupoissa asiakasta palvellaan maksusta, mutta puhtaat Kṛṣṇa- bhaktat palvelevat Herraa pyyteettömästi, ja sen vuoksi Herra myös suo heille täydellisen armonsa. Kärsivät ja köyhät sekä tiedonhaluiset eli filosofit solmivat väliaikaisen suhteen Herraan täyttääkseen jonkin tarkoituksen. Kun he ovat saaneet haluamansa, he katkaisevat suhteensa Jumalaan. Jos kärsivä ihminen on vähänkään hurskas, hän anoo Herralta huojennusta kärsimyksiinsä, mutta avun tultua hän ei enää halua olla tekemisissä Herran kanssa. Herran armo on hänen saatavillaan, mutta hän ei halua ottaa sitä vastaan, ja juuri tämä on puhtaan ja epäpuhtaan Kṛṣṇa-bhaktan välinen ero. Niiden henkilöiden, jotka sydämensä pohjasta vastustavat Herran palvelemista, katsotaan elävän viheliäisessä pimeydessä, kun taas ne ihmiset, jotka pyytävät Herralta apua ainoastaan hädän hetkellä, saavat osakseen Hänen osittaisen armonsa. Mutta ne, jotka täydellisesti omistautuvat Hänen palvelukseensa, saavat osakseen Hänen täydellisen armonsa. Täydellisen armelias Herra ei siis jaa armoaan puolueellisesti, vaan erot johtuvat vastaanottajan suhteesta Häneen.

Quando o Senhor desce a este mundo material, através de Sua energia todo-misericordiosa, Ele atua como um ser humano, e, por isso, parece que o Senhor é parcial apenas com Seus devotos. Mas isso não é verdade. A despeito dessa manifestação aparente de parcialidade, Sua misericórdia é distribuída igualmente. No Campo de Batalha de Kurukṣetra, todas as pessoas que morreram na presença do Senhor obtiveram a salvação, mesmo sem as qualificações necessárias, porque a morte na presença do Senhor purifica a alma dos efeitos de todos os pecados. Portanto, o moribundo obtém um lugar em alguma parte da morada transcendental. De alguma forma, alguém que se expõe aos raios do Sol obterá o devido benefício do calor e dos raios ultravioleta. Conclui-se, portanto, que o Senhor nunca é parcial. É um erro pensarmos que Ele seja parcial.

Kun Herra laskeutuu aineelliseen maailmaan täydellisen armeliaalla energiallaan, Hän esiintyy tavallisena ihmisenä ja näyttää siksi erityisesti suosivan omia palvojiaan. Asia ei kuitenkaan ole niin. Hän antaa armonsa tulla kaikkien osaksi, vaikka Hän näennäisesti saattaisikin vaikuttaa puolueelliselta. Kaikki Kurukṣetran taistelussa Herran silmien edessä henkensä menettäneet vapautuivat aineellisesta maailmasta, vaikka he eivät olleetkaan kelvollistuneet. Tämä oli mahdollista, sillä jos elävä olento kuolee Herran ollessa läsnä, sielu puhdistuu kaikista synneistä ja pääsee takaisin johonkin osaan henkistä maailmaa. Jos ihminen asettaa itsensä alttiiksi auringonsäteille, hän saa varmasti niin lämpöä kuin rusketustakin; tästä voimme päätellä, että Herra käyttäytyy puolueettomasti ja että ihmiset ovat väärässä, jos he luulevat Häntä puolueelliseksi.

O Senhor diz na Bhagavad-gītā (4.8):

Herra sanoo Bhagavad-gītāssa (4.8):

paritrāṇāya sādhūnāṁ
vināśāya ca duṣkṛtām
dharma-saṁsthāpanārthāya
sambhavāmi yuge yuge

“Para proteger os piedosos e aniquilar os canalhas, bem como para restabelecer os princípios religiosos, Eu próprio advenho, milênio após milênio”.

”Vapauttaakseni hurskaat ja tuhotakseni roistot samoin kuin vakiinnuttaakseni uudelleen uskonnon periaatteet Minä ilmestyn aikakausi aikakauden jälkeen.”

Quando desce, Deus tem duas missões: aniquilar os demônios e libertar os sādhus, os devotos sinceros. A palavra sādhūnām, que significa “pessoas santas”, refere-se aos devotos. Ela não tem nada a ver com honestidade ou desonestidade, moralidade ou imoralidade mundanas; não tem que ver com atividades materiais. Às vezes, podemos pensar que a palavra sādhu se refira a uma pessoa que seja materialmente boa e íntegra; mas, na verdade, ela se refere àquele que está na plataforma transcendental. Um sādhu, portanto, é um devoto, porque a pessoa que se ocupa em serviço devocional é transcendental às qualidades materiais (sa guṇān samatītyaitān).

Kun Jumala ilmestyy, siihen on olemassa kaksi syytä – demonien tuhoaminen ja sādhujen, uskollisten palvojien, vapauttaminen. Sana sādhūnām, joka tarkoittaa ”pyhimysmäisiä henkilöitä”, viittaa palvojiin. Sillä ei ole tekemistä maailmallisen rehellisyyden tai epärehellisyyden, moraalisuuden tai moraalittomuuden kanssa; sillä ei ole tekemistä aineellisen toiminnan kanssa. Joskus luulemme, että sana sādhu viittaa henkilöön, joka on aineellisesti hyvä tai moraalinen, mutta sādhu viittaa henkilöön, joka on henkisellä tasolla. Sādhu on siis Herran palvoja, koska antaumuksellisesti palveleva on yliaistillinen aineellisiin ominaisuuksiin nähden (sa guṇān samatītyaitān).

O Senhor vem para libertar os devotos (paritrāṇāya sādhūnām), mas está dito claramente na Bhagavad-gītā (14.26): o devoto transcende as qualidades materiais (paritrāṇāya sādhūnāṁ). Um devoto está na posição transcendental, porque não está mais sob o controle dos três modos materiais da natureza – bondade, paixão e ignorância. “Mas, se um sādhu já está liberado, estando na plataforma transcendental, qual é, então, a necessidade de libertá-lo?”, esta pergunta pode surgir. O Senhor vem para libertar o devoto, mas o devoto já está livre. Essa aparente contradição é a razão pela qual se usa, neste verso, a palavra viḍambanam, que significa desconcertante.

Herra tulee pelastamaan palvojansa (paritrāṇāya sādhūnām) mutta Bhagavad-gītāssa (14.26) sanotaan, että palvoja on yliaistillinen aineellisiin ominaisuuksiin nähden (sa guṇān samatītyaitān). Palvoja on yliaistillisessa asemassa, sillä hän ei ole enää luonnon kolmen aineellisen laadun eli hyvyyden, kiihkon ja tietämättömyyden hallinnassa. Mutta jos sādhu on vapautunut ja yliaistillisella tasolla, miksi hänet tarvitsisi vapauttaa? Tämä kysymys tulee esille. Herra tulee vapauttamaan palvojansa, mutta hän on jo vapautunut. Siksi tässä säkeessä ilmenee sana viḍambanam, joka tarkoittaa ”hämmentävää”, sillä säe on epäjohdonmukainen.

A resposta para essa contradição é que um sādhu, um devoto, não necessita de liberação. Mas, porque está muito ansioso por ver o Senhor Supremo face a face, Kṛṣṇa vem – não para libertá-lo das garras da matéria, das quais ele já está livre – mas, sim, para satisfazer seu desejo interno. Da mesma forma que um devoto deseja satisfazer o Senhor de todas as maneiras, o Senhor tem o desejo, ainda mais intenso, de satisfazer o devoto. Assim são os intercâmbios nos assuntos amorosos. Mesmo em nossos relacionamentos comuns, desejamos satisfazer a pessoa amada, e vice-versa. Então, se o intercâmbio nos assuntos amorosos existe mesmo neste mundo material, imagine de que forma superior esse intercâmbio deve existir no mundo espiritual. Há um verso no qual o Senhor diz: “O sādhu é Meu coração, e Eu também sou o coração do sādhu”. O sādhu está sempre pensando em Kṛṣṇa, e Kṛṣṇa está sempre pensando no sādhu, Seu devoto.

Vastaus tähän epäjohdonmukaisuuteen on se, että sādhu eli palvoja ei tarvitse vapautusta vaan Kṛṣṇa tulee vapauttamaan palvojansa aineen kahleista, ei siksi että tämä tarvitsisi sitä, sillä vapautuksen hän on jo saavuttanut, vaan täyttääkseen palvojansa sisimmän toiveen saada nähdä Ylin Herransa kasvoista kasvoihin. Aivan kuten palvoja haluaa ilahduttaa Herraa kaikissa suhteissa, Herra haluaa vielä sitäkin enemmän ilahduttaa palvojaansa. Sellaisia ovat rakkaudenosoitukset. Tavallisessa elämässäkin me haluamme ilahduttaa rakastettuamme, joka hänkin vastaa tunteisiimme. Jos rakkaudenosoitukset kuuluvat aineelliseen maailmaan, kuinka ylevällä tasolla niiden onkaan ilmennyttävä henkisessä maailmassa? On olemassa säe, jossa Herra sanoo: ”Sādhu on Minun sydämessäni ja Minä olen sādhun sydämessä.” Sādhu ajattelee aina Kṛṣṇaa ja Kṛṣṇa ajattelee aina sādhua, omaa palvojaansa.

O aparecimento e desaparecimento do Senhor neste mundo material são chamados de cikīrṣitam, passatempos. É por passatempo que Kṛṣṇa vem. Evidentemente, quando vem, o Senhor tem algum trabalho a realizar – proteger o sādhu e matar os que são contra o sādhu –, mas ambas as atividades são Seus passatempos.

Herran ilmestymistä ja katoamista aineellisessa maailmassa kutsutaan Hänen leikeikseen, cikīrṣitam. On kyse Kṛṣṇan leikeistä, kun Hän ilmestyy tänne. Kun Hän tulee, Hänellä on tietenkin myös jokin tehtävä – sādhujen suojeleminen ja niiden surmaaminen, jotka vastustavat sādhuja – mutta kummatkin teot ovat Hänen leikkejään.

O Senhor não é invejoso. O matar de demônios também é uma demonstração de Sua afeição. De vez em quando punimos nossos filhos, dando-lhes umas boas palmadas, mas o fazemos por amor. Da mesma maneira, quando Kṛṣṇa mata um demônio, esse matar não está na plataforma da inveja ou ciúme materiais, e, sim, na plataforma da afeição. Por conseguinte, está mencionado nos śāstras, as literaturas védicas, que mesmo os demônios mortos pelo Senhor alcançam imediatamente a salvação. Pūtanā, por exemplo, era uma bruxa demoníaca que desejou matar Kṛṣṇa. Quando Kṛṣṇa estava realizando Seus passatempos como uma criancinha, ela untou o bico de seio com veneno e se aproximou da casa de Kṛṣṇa para oferecer-Lhe seu leite. “Quando Kṛṣṇa mamar no meu seio”, ela pensou, “morrerá instantaneamente”. Mas isso não é possível. Quem pode matar Kṛṣṇa? Na verdade, quem morreu foi ela, porque Kṛṣṇa mamou em seu seio retirando o leite e sua vida juntos. Mas qual foi o resultado? Kṛṣṇa viu o lado bom. “Esta mulher demoníaca veio matar-Me”, Ele pensou, “mas, de uma forma ou outra, Eu tomei o leite de seu seio. Então, ela é Minha mãe”. Assim, Pūtanā alcançou a posição de mãe de Kṛṣṇa no mundo espiritual. Isso é explicado no Śrīmad-Bhāgavatam, onde Uddhava diz a Vidura que Kṛṣṇa é tão bondoso, Deus é tão bondoso, que mesmo a bruxa que desejou matá-lO com veneno foi aceita como Sua mãe. “Visto que Kṛṣṇa é um Deus tão bondoso”, ele disse, “quem mais deveríamos adorar além dEle?”

Herra ei kadehdi. Demonien surmaaminen on merkki Hänen kiintymyksestään. Joskus rankaisemme lapsiamme ja annamme heille läimäytyksen, mutta se tapahtuu rakkaudesta. Myöskin kun Kṛṣṇa tappaa demonin, Hän tekee sen kiintymyksestään eikä aineellisen kateellisuuden tai vihan pohjalta. Śāstroissa eli Veda-kirjallisuudessa sanotaan, että demonit, jotka Herra surmaa, saavuttavat heti vapautuksen. Esimerkiksi Pūtanā oli demoninen noita, joka halusi tappaa Kṛṣṇan. Kun Kṛṣṇa leikki lapsuutensa leikkejä, Pūtanā hieroi rintoihinsa myrkkyä ja meni Kṛṣṇan kotiin tarjoamaan rintamaitoaan. ”Kun Kṛṣṇa imee rintaani, hän kuolee heti”, Pūtanā ajatteli. Mutta niin ei käynyt. Kuka voisi tappaa Kṛṣṇan! Sen sijaan Pūtanā itse kuoli, sillä Kṛṣṇa imi demonin rinnasta samalla tämän elämän. Ja mikä oli lopputulos? Kṛṣṇa näki asian valoisalta kannalta. ”Tämä demoninainen tuli tappamaan Minut, mutta olen juonut hänen rintamaitoaan ja hän on kuin äitini”, Kṛṣṇa ajatteli. Niinpä Pūtanā saavutti Kṛṣṇan äidin aseman henkisessä maailmassa. Tämä selitetään Śrīmad-Bhāgavatamissa Uddhavan sanoessa Viduralle, kuinka Kṛṣṇa, Jumala on niin ystävällinen, että vaikka noita tuli myrkyttämään Hänet, Hän hyväksyi tuon naisen äidikseen. ”Koska Kṛṣṇa on noin ystävällinen, ketä muuta minä palvoisin, ellen Kṛṣṇaa”, Uddhava sanoi.

Kuntīdevī diz: na yasya kaścid dayitaḥ. A palavra dayita significa “favorecer”. Kṛṣṇa não favorece ninguém. Dveṣyaś ca: e ninguém é Seu inimigo. Podemos esperar por alguma bênção ou lucro de um amigo e problemas de um inimigo, mas Kṛṣṇa é tão perfeito que ninguém pode Lhe criar problemas ou Lhe dar nada. Então, quem pode ser Seu amigo ou Seu inimigo? Na yasya kaścid dayito ’sti: Ele não precisa da ajuda de ninguém. Ele é completo. Devido à pobreza, podem-se esperar benefícios de algum amigo, mas isso acontece devido à nossa imperfeição. Pelo fato de não sermos completos e termos tantas deficiências, estamos sempre necessitados. Portanto, desejamos criar amizades, e, da mesma maneira, odiar nossos inimigos. Porém, uma vez que Kṛṣṇa é o Supremo, ninguém pode incomodá-lO nem Lhe dar nada.

Kuntīdevī sanoo: na yasya kaścid dayitaḥ. Sana dayita tarkoittaa ”suosiota”. Kṛṣṇa ei suosi ketään. Dveṣyaś ca. Eikä kukaan ole hänen vihollisensa. Odotamme siunauksia ja hyötyä ystävältä ja hankaluuksia vihollisten taholta, mutta Kṛṣṇa on täydellinen, eikä kukaan voi vahingoittaa Häntä tai antaa Hänelle mitään. Kuka voisi olla Hänen ystävänsä tai vihollisensa? Na yasya kaścid dayito ’sti. Hän ei tarvitse kenenkään suosiota. Hän on täydellinen. Minä voin olla köyhä mies ja siksi voin odottaa saavani suosiota ystävältäni, mutta se johtuu siitä, että olen epätäydellinen. Koska en ole täydellinen, koska olen monella tavalla vajavainen, tarvitsen aina jotain ja siksi minun on saatava ystäviä ja vastaavasti vihaan vihollisia. Mutta koska Kṛṣṇa on Korkein, kukaan ei pysty vahingoittamaan Häntä, eikä kukaan voi antaa Hänelle mitään.

Por que, então, adoramos Kṛṣṇa no templo, oferecendo-Lhe tantos confortos, vestindo-O, decorando-O e dando-Lhe tantos pratos saborosos? Devemos tentar compreender que Kṛṣṇa não necessita nossos oferecimentos de boa roupa, flores ou comida. Mas adorando-O assim, nos beneficiaremos. Então, é um favor que Kṛṣṇa nos faz ao aceitar esses oferecimentos. Quando alguém se veste bem, seu reflexo no espelho também estará bem vestido. Da mesma maneira, visto que somos reflexos de Kṛṣṇa, se decorarmos Kṛṣṇa nós também seremos decorados. Na Bíblia, está dito que o homem é feito à imagem de Deus, e isso significa que somos reflexos da imagem, da forma de Deus. Não é que inventamos ou imaginamos alguma forma para Deus, baseados em nossa própria forma. Aqueles que aderem à filosofia māyāvādā do antropomorfismo dizem: “A Verdade Absoluta é impessoal, mas, porque somos pessoas, imaginamos que a Verdade Absoluta também seja uma pessoa”. Isso é um engano. Na verdade, acontece o oposto. Temos duas mãos, duas pernas e uma cabeça porque o próprio Deus tem essas características. Temos formas pessoais porque somos reflexos de Deus. Ainda mais, devemos compreender filosoficamente que se a pessoa original se beneficia, o reflexo também se beneficia. Então, se decorarmos Kṛṣṇa, nós também seremos decorados. Se satisfizermos Kṛṣṇa, nós também ficaremos satisfeitos. Se oferecermos boa comida a Kṛṣṇa, nós também comeremos a mesma boa comida. Aqueles que vivem fora dos templos de Kṛṣṇa não podem nem imaginar que comida deliciosa se oferece a Kṛṣṇa. Mas, porque está sendo oferecida a Kṛṣṇa, nós também temos a oportunidade de comê-la. Por isso, deveríamos tentar satisfazer Kṛṣṇa em todos os sentidos, para também nos sentirmos satisfeitos.

Miksi sitten palvelemme Kṛṣṇaa temppelissä ja tarjoamme Kṛṣṇalle mukavuuksia, puemme Hänet, koristelemme Hänet ja tarjoamme Hänelle hyvää ruokaa? Meidän on ymmärrettävä, että Kṛṣṇa ei tarvitse meidän tarjoamiamme kauniita vaatteita, kukkia tai ruokaa, mutta jos annamme niitä Hänelle, se on hyväksi meille itsellemme. Kṛṣṇa osoittaa suosionsa meille hyväksyessään sen mitä Hänelle tarjoamme. Jos koristelemme itsemme, peilikuvamme näyttää myös koristellulta. Koska olemme heijastuksia Kṛṣṇasta, näytämme koristelluilta, jos koristelemme Hänet. Raamatussa sanotaan, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mikä tarkoittaa, että olemme heijastuksia Jumalan hahmosta. Me emme suinkaan keksi tai kuvittele jotain Jumalan muotoa oman hahmomme perusteella. Ne jotka ovat omaksuneet māyāvāda-filosofian antromorfomismin sanovat, että Absoluuttinen Totuus on persoonaton, mutta koska me itse olemme henkilöitä, me kuvittelemme Absoluuttisen Totuudenkin henkilöksi. Tämä on väärin, sillä asia on aivan päinvastoin. Meillä on kaksi kättä ja kaksi jalkaa ja pää, koska Jumalalla Itsellään on nämä piirteet. Meillä on persoonalliset hahmomme, koska olemme heijastuksia Jumalasta. Lisäksi meidän tulisi filosofisesti ymmärtää, että jos alkuperäinen henkilö hyötyy, myös hänen heijastuksensa hyötyy. Jos siis koristelemme Kṛṣṇan, me itsekin olemme koristeltuja. Jos ilahdutamme Kṛṣṇaa, me itsekin ilahdumme. Jos tarjoamme Kṛṣṇalle hyvää ruokaa, me itsekin syömme samanlaista ruokaa. Ne jotka elävät temppelien ulkopuolella, eivät osaa kuvitellakaan niitä maukkaita ruokia, joita me Kṛṣṇalle tarjoamme. Koska ne on tarjottu Kṛṣṇalle, mekin saamme syödä niitä. Meidän tulee yrittää ilahduttaa Kṛṣṇaa kaikin tavoin ja silloin itsekin olemme kaikin puolin tyytäväisiä.

Kṛṣṇa não precisa de nosso serviço, mas Ele bondosamente o aceita. Quando Kṛṣṇa pede que nos rendamos a Ele (sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja), isso não significa que Kṛṣṇa esteja precisando de servos e que, se nos rendermos, Ele Se beneficiará. Kṛṣṇa pode criar milhões de servos através de um simples desejo Seu. Então, esse não é o caso. Mas, se nos rendermos a Kṛṣṇa, seremos salvos, porque Kṛṣṇa diz, ahaṁ tvāṁ sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyāmi: “Eu o livrarei de todas as reações pecaminosas”. Estamos sofrendo aqui neste mundo material, sem nenhum abrigo. Vemos até muitas pessoas vagueando, perambulando pelas ruas, sem um objetivo na vida. Quando passeamos pela praia, de manhã cedo, vemos muitos jovens dormindo ou perambulando, sem objetivo, confusos, sem saber o que fazer. Mas, quando nos abrigamos em Kṛṣṇa, sentimos: “Ah! Agora encontrei abrigo”. Então, não haverá mais confusão, nem desespero. Eu recebo diariamente muitas cartas de pessoas expressando como encontraram esperança na consciência de Kṛṣṇa. Portanto, não é um fato que Kṛṣṇa tenha vindo meramente para conseguir alguns servos. Ao contrário, Ele veio para nosso benefício.

Kṛṣṇa ei tarvitse meidän palveluksiamme, mutta Hän ottaa ne ystävällisesti vastaan. Kun Kṛṣṇa pyytää meitä antautumaan (sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja), se ei tarkoita sitä, että Kṛṣṇalla ei olisi tarpeeksi palvelijoita ja Hän hyötyisi siitä, jos me omistautuisimme Hänelle. Kṛṣṇa pystyy omalla toiveellaan luomaan miljoonittain palvelijoita. Siitä ei siis ole kysymys. Mutta jos me antaudumme Kṛṣṇalle, me pelastumme, sillä Kṛṣṇa sanoo: ahaṁ tvām sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyami. ”Minä pelastan sinut syntien vaikutuksilta.” Kärsimme aineellisessa maailmassa vailla mitään suojaa. Monet ihmiset hortoilevat kaduilla vailla mitään päämäärää elämässään. Kun kävelemme aamuvarhain rannalla, näemme siellä nuoria, jotka nukkuvat tai harhailevat päämäärättömästi, sekaisina tietämättä mitä tehdä. Kun turvaudumme Kṛṣṇaan, silloin me tiedämme, että olemme löytäneet turvapaikan. Silloin emme ole enää hämillämme, emme toivottomia. Saan joka päivä kirjeitä, joissa ihmiset ilmoittavat saaneensa toivoa Kṛṣṇa-tietoisuudesta. Ei siis pidä paikkaansa, että Hän tulisi tänne vain keräämään itselleen palvelijoita. Hän tulee tänne pikemminkin auttamaan meitä.

Infelizmente, entretanto, ao invés de nos tornarmos servos de Kṛṣṇa, estamos servindo a tantas coisas diferentes. Somos servos de nossos sentidos e das atividades sensuais como luxúria, ira, inveja e ilusão. Na verdade, o mundo inteiro está assim iludido. Mas, se ocuparmos nossos sentidos no serviço a Kṛṣṇa, não seremos mais servos e, sim, senhores dos sentidos. Quando temos força para impedir que nossos sentidos se ocupem em outra coisa que não seja Kṛṣṇa, somos salvos.

Valitettavasti ihmiset palvelevat monia muita asioita sen sijaan, että he palvelisivat Kṛṣṇaa. Olemme aistiemme ja aistitoimintojemme, kuten himon, vihan, ahneuden ja harhan palvelijoita. Itse asiassa koko maailma palvelee näin. Jos käytämme aistimme Kṛṣṇan palvelemiseen, emme ole enää aistiemme palvelijoita vaan aistiemme hallitsijoita. Kun meillä on voimaa kieltää aistejamme muusta kuin Kṛṣṇan palvelemisesta, silloin pelastumme.

Aqui, Kuntīdevī diz: “Seu aparecimento neste mundo material é desorientador, desconcertante”. Nós pensamos: “Kṛṣṇa tem alguma missão, algum propósito, e, portanto, apareceu”. Não. É para executar Seus passatempos que Ele aparece. Por exemplo: de vez em quando, o governador inspeciona a prisão. Ele pode se informar com o superintendente da prisão e assim não tem necessidade de ir pessoalmente. Mas, às vezes, ele pensa: “Vejamos como os presos estão passando”. Isso pode ser chamado de passatempo, porque ele vai por vontade própria e não tem de se sujeitar às leis da prisão. Mas, ainda assim, um prisioneiro pode pensar: “Ah! O governador também está preso. Então, somos iguais. Eu também sou governador!” Sujeitos ignorantes pensam assim. “Porque Kṛṣṇa apareceu como um avatāra”, eles dizem, “eu também sou um avatāra”. Mas aqui está dito, na veda kaścid bhagavaṁś cikīrṣitam: “Ninguém conhece o propósito de Seu aparecimento e desaparecimento”. Tavehamānasya nṛṇāṁ viḍam-banam: os passatempos do Senhor são desconcertantes. Ninguém pode compreender seu verdadeiro propósito.

Tässä yhteydessä Kuntīdevī sanoo: ”Sinun ilmestymisesi tähän maailmaan on harhaanjohtavaa, hämmentävää.” Me ajattelemme, että Kṛṣṇalla on jokin tehtävä, jokin syy siihen, että Hän ilmestyy. Mutta Hän ilmestyy vain leikkiensä takia. Joskus kuvernööri menee tarkastamaan vankilan. Hän saa vankilanjohtajalta raportteja, joten hänen ei tarvitsisi mennä sinne, mutta kuitenkin hän käy vierailulla vankilassa nähdäkseen miten siellä ovat asiat. Sitä voitaisiin kutsua jonkinlaiseksi ajanvietteeksi, sillä kuvernööri käy vierailulla omasta tahdostaan. Hän ei ole suinkaan itse vankilan lakien alaisuudessa. Ajattelematon vanki voi ajatella, että koska kuvernöörikin on nyt vankilassa, olemme tasavertaisia ja minäkin olen kuvernööri. Roistomaisen ihmisen ajattelutapaa. Koska Kṛṣṇa on laskeutunut avatārana, he sanovat: ”Minä itse olen myös avatāra.” Tässä yhteydessä sanotaan: na veda kaścid bhagavaṁś cikīrṣitam. ”Kukaan ei tiedä Sinun ilmestymisesi ja katoamisesi tarkoitusta.” Tavehamānasya nṛṇāṁ vidambanam. Herran leikit ovat hämmentäviä. Kukaan ei ymmärrä niiden perimmäistä syytä.

A verdadeira causa dos passatempos do Senhor é Sua livre e espontânea vontade. Ele pensa: “Deixe-Me ir e ver”. Ele não precisa vir para matar os demônios. Ele tem muitos agentes na natureza material que podem matá-los. Por exemplo: em um momento, Ele pode matar milhares de demônios apenas com fortes ventanias. Ele também não precisa vir para proteger os devotos, porque pode fazer qualquer coisa simplesmente através de Sua vontade. Mas Ele desce para desfrutar de passatempos que Lhe deem prazer. “Deixe-Me ir e ver”.

Herran leikkien perimmäinen tarkoitus on Hänen vapaassa tahdossaan. ”Käynpä katsomassa.” Hänen ei tarvitse tulla tänne tappamaan demoneja. Hänellä on monia edustajia aineellisen luonnon piirissä, jotka voivat tappaa demonit. Hän voi surmata tuhansia demoneja pelkästään voimakkaalla myrskytuulella. Hänen ei myöskään tarvitse tulla suojelemaan palvojiaan, sillä Hän voi tehdä kaiken pelkällä tahdonvoimallaan. Mutta Hän laskeutuu tänne huvitellakseen. ”Menen katsomaan mitä on tekeillä.”

De vez em quando Kṛṣṇa deseja ter o prazer de lutar. O espírito de luta também está presente em Kṛṣṇa; caso contrário, de onde teríamos obtido esta propensão? Porque somos partes integrantes de Kṛṣṇa, todas as qualidades de Kṛṣṇa estão presentes em nós, em quantidade diminuta. Nós somos amostras de Kṛṣṇa. Onde conseguimos este espírito de luta? Ele está presente em Kṛṣṇa. Por conseguinte, da mesma maneira que um rei ocupa um lutador para competir com ele, Kṛṣṇa também ocupa entidades vivas em lutar com Ele. O lutador é pago para lutar com o rei. Ele não é um inimigo do rei; pelo contrário, ele satisfaz o rei, lutando com ele esportivamente. Mas, quando Kṛṣṇa quer lutar, quem pode lutar com Ele? Ninguém comum. Um rei que deseja lutar para treinar ocupa nisso um bom lutador. De forma similar, Kṛṣṇa não luta com pessoas comuns, mas, sim, com alguns de Seus maiores devotos. Porque Kṛṣṇa deseja lutar, alguns de Seus devotos vêm a este mundo material e atuam como seus inimigos, lutando contra Ele. Por exemplo: o Senhor veio para matar Hiraṇyakaśipu e Hiraṇyākṣa. Será que eles eram entidades vivas comuns? Não. Eles eram os grandes devotos Jaya e Vijaya, que vieram a este mundo material porque Kṛṣṇa desejava lutar. Em Vaikuṇṭha, o mundo espiritual, não há possibilidade de luta, porque todos estão ocupados no serviço a Kṛṣṇa. Com quem iria Ele lutar? Por conseguinte, Kṛṣṇa envia algum devoto para atuar como Seu inimigo neste mundo material e luta com ele. Ao mesmo tempo, o Senhor nos ensina que se tornar Seu inimigo não é tão proveitoso quanto se tornar Seu amigo. Kuntīdevī, portanto, diz, na veda kaścid bhagavaṁś cikīrṣitam: “Ninguém conhece o propósito de Seu aparecimento e desaparecimento”. Tavehamānasya nṛṇāṁ viḍambanam: “Você está neste mundo material como se fosse um ser humano comum, e isto é desconcertante”.

Toisinaan Kṛṣṇa haluaa nauttia taistelun suomasta huvista. Ellei Kṛṣṇa olisi taistelunhaluinen, miten tuo ominaisuus voisi muuten olla meissäkään? Koska me olemme pieniä osasia Kṛṣṇasta, kaikki Kṛṣṇan ominaisuudet ovat myös meissä pienessä määrin. Olemme malleja Kṛṣṇasta. Mistä olemme saaneet taistelunhalumme? Se on olemassa Kṛṣnassa. Kuningas saattaa palkata painijan ottelemaan kanssaan. Samoin Kṛṣṇa antaa eläville olennoille tehtäväksi taistelemisen. Painija saa palkkaa siitä, että hän ottelee kuninkaan kanssa. Hän ei ole kuninkaan vihollinen vaan suo kuninkaalle iloa. Jos Kṛṣṇa haluaa kamppailla, kuka olisi valmis ottelemaan Hänen kanssaan? Ei kuka tahansa. Jos kuningas haluaa painia, hän haluaa otella huippupainijaa vastaan. Kṛṣṇakaan ei taistelisi kenenkään tavallisen ihmisen kanssa vaan mieluiten jonkun läheisen palvojansa kanssa. Koska Kṛṣṇa haluaa taistella, jotkut Hänen palvojistaan laskeutuvat aineelliseen maailmaan ja syntyvät Hänen vihollisinaan, jotta Kṛṣṇa voisi taistella heidän kanssaan. Herra laskeutua maan päälle tappaakseen Hiraṇyakaśipun ja Hiraṇyākṣan. Voimmeko pitää heitä tavallisina ihmisinä? Ei, sillä he olivat Herran läheiset palvelijat, Jaya ja Vijaya, jotka tulivat tänne, koska Kṛṣṇa halusi taistella. Vaikuṇṭhassa, henkisessä maailmassa, ei ole mahdollisuutta taisteluun, koska siellä jokainen omistautuu palvelemaan Kṛṣṇaa. Kenen kanssa Hän taistelisi? Siksi Hän lähettää palvojansa vihollisen roolissa aineelliseen maailmaan ja tulee taistelemaan heitä vastaan. Samalla Herra opettaa meille, että vihollisuus Häntä kohtaan ei ole hyödyllistä vaan on parempi olla Hänen ystävänsä. Kuntīdevī sanoo: na veda kaścid bhavaṁś cikīrṣitam. ”Kukaan ei tiedä syytä Sinun ilmestymiseesi ja katoamiseesi.” Tavehamānasya nṛnāṁ viḍambanam. ”Elät tässä maailmassa kuin tavallinen ihmisolento, se on hämmentävää.”

Porque Kṛṣṇa às vezes aparece como um homem comum, de vez em quando as pessoas não conseguem acreditar ou compreender Suas atividades. Elas se admiram: “Como pode Deus tornar-Se alguém como nós?” Mas, embora Kṛṣṇa às vezes atue como uma pessoa comum, Ele, na verdade, não é comum e sempre que é necessário revela os poderes de Deus. Quando dezesseis mil moças foram raptadas pelo demônio Bhaumāsura, elas oraram a Kṛṣṇa, e, assim, Kṛṣṇa foi ao palácio do demônio, matou-o e libertou todas as moças. Mas, de acordo com o sistema védico estrito, se uma moça solteira abandonar sua casa, mesmo por uma noite, ninguém mais se casará com ela. Por conseguinte, quando Kṛṣṇa disse às moças “Agora vocês podem voltar em segurança para a casa de seus pais”, elas responderam: “Senhor, se voltarmos para casa de nossos pais, qual será nosso destino? Ninguém se casará conosco porque este homem nos raptou”.

Koska Kṛṣṇa ilmestyy joskus aivan ihmisen kaltaisena, ihmiset eivät aina pysty uskomaan ja ymmärtämään Hänen tekojaan. He ihmettelevät, kuinka Jumala voisi olla heidän kaltaisensa tavallinen ihminen. Vaikka Kṛṣṇa toisinaan käyttäytyy kuin kuka tahansa tavallinen ihminen, hän ei ole tavallinen ja aina kun on tarpeen, Hän näyttää Jumalan voimat. Kun demoni nimeltä Bhaumāsura oli siepannut 16 000 neitoa, nämä nuoret naiset rukoilivat apua Kṛṣṇalta ja Kṛṣṇa meni demonin palatsiin, tappoi demonin ja vapautti neidot. Jos naimaton tyttö lähtee kotoaan, vaikka vain yhdeksi yöksi, vedalaisen yhteiskunnan tarkat normit kieltävät ketään avioitumasta hänen kanssaan. Kun Kṛṣṇa sanoi neidoille, että nämä olivat nyt vapaita lähtemään takaisin isiensä ”koteihin”, tytöt sanoivat: ”Kṛṣṇa, jos palaamme takaisin isiemme luokse, mikä meidän kohtalomme on? Kukaan ei mene kanssamme naimisiin, koska tämä mies sieppasi meidät.”

“Então, o que desejam vocês?”, Kṛṣṇa perguntou. As moças responderam: “Desejamos que Você seja nosso esposo”. E Kṛṣṇa é tão bondoso que disse sim imediatamente, e as aceitou.

”Mitä siis haluatte?” Kṛṣṇa kysyi. Neidot vastasivat, että he halusivat Kṛṣṇan aviomiehekseen. Kṛṣṇa on aina ymmärtäväinen. Hän suostui heti ja hyväksyi neidot vaimoikseen.

Contudo, quando Kṛṣṇa trouxe as moças para Sua capital, elas não tiveram que esperar, cada uma, dezesseis mil noites para se encontrar com Kṛṣṇa. Em vez disso, Kṛṣṇa expandiu-Se em dezesseis mil formas, construiu dezesseis mil palácios e viveu em cada palácio, com cada esposa.

Kun Kṛṣṇa oli vienyt neidot kotiin pääkaupunkiinsa, kenenkään kuudestatoista tuhannesta neidosta ei tarvinnut odottaa kuusitoista tuhatta yötä tavatakseen Kṛṣṇan. Kṛṣṇa laajentautui kuudeksitoista tuhanneksi Kṛṣṇaksi, rakensi kuusitoista tuhatta palatsia ja asui kussakin palatsissa yhden vaimonsa kanssa.

Embora isso esteja descrito no Śrīmad-Bhāgavatam, os patifes não conseguem compreender. Ao contrário, eles criticam Kṛṣṇa. “Ele era muito luxurioso”, eles dizem. “Ele Se casou com dezesseis mil esposas”. Mesmo que seja luxurioso, Ele é ilimitadamente luxurioso. Deus é ilimitado. Por que dezesseis mil? Ele poderia casar-Se com dezesseis milhões e ainda assim não alcançar os limites de Sua perfeição. Isto é Kṛṣṇa. Não podemos acusar Kṛṣṇa de ser luxurioso ou sensual. Não. Existem muitos devotos de Kṛṣṇa, e Kṛṣṇa os favorece a todos. Alguns pedem a Kṛṣṇa que Se torne seu senhor, outros Lhe pedem que Se torne seu amigo, outros pedem que Se torne seu filho e outros Lhe pedem que Se torne seu amante. Dessa maneira, existem milhões e trilhões de devotos por todo o universo, e Kṛṣṇa tem que satisfazer a todos. Ele não precisa de nenhuma ajuda desses devotos: mas, porque eles desejam servi-lO de uma forma particular, o Senhor reciproca. Estas dezesseis mil devotas desejaram Kṛṣṇa como esposo, e, assim, Kṛṣṇa concordou.

Vaikka tämä tapaus kuvataan Śrīmad-Bhāgavatamissa, roistomaiset ihmiset eivät käsitä sitä. He arvostelevat Kṛṣṇaa. ”Hän oli himokas”, he sanovat. ”Hän meni naimisiin kuudentoista tuhannen vaimon kanssa.” Mutta jos Kṛṣṇa on himokas, Hänen himonsa on rajaton. Jumala on rajaton. Miksi kuusitoista tuhatta vaimoa? Kṛṣṇa voisi mennä naimisiin kuudentoista miljoonan neidon kanssa eikä silti olisi saavuttanut täydellisyytensä rajoja. Kṛṣṇa on sellainen. Emme voi syyttää Kṛṣṇaa himokkuudesta tai aistillisuudesta. Ei. Kṛṣṇalla on paljon palvojia ja Hän osoittaa suosiotaan heille kaikille. Jotkut palvojat pyytävät Kṛṣṇaa aviomiehekseen, jotkut pyytävät Hänet ystäväkseen, jotkut pyytävät Kṛṣṇaa pojakseen ja jotkut haluavat Kṛṣṇan leikkitoverikseen. Tällaisia Kṛṣṇan palvojia on miljoonia ja triljoonia kaikkialla maailmankaikkeudessa ja Kṛṣṇa ilahduttaa heistä jokaista. Hän ei tarvitse näiden palvojiensa apua, mutta koska he haluavat palvella Kṛṣṇaa tietyllä tavalla, Kṛṣṇa vastaa heidän tunteisiinsa. Nämä kuusitoista tuhatta palvojaa halusivat Kṛṣṇan aviomiehekseen ja siksi Kṛṣṇa suostui.

Assim sendo, Kṛṣṇa, às vezes, age como um homem comum; mas, como Deus, Ele Se expandiu em dezesseis mil formas. Uma vez, o grande sábio Nārada foi visitar Kṛṣṇa e Suas esposas. “Kṛṣṇa Se casou com dezesseis mil esposas”, ele pensou. “Deixe-me ver como Ele está vivendo com elas”. Então, ele encontrou Kṛṣṇa vivendo diferentemente em cada um dos dezesseis mil palácios. Em um palácio Ele estava conversando com Sua esposa, em outro estava brincando com Seus filhos, em outro providenciando o casamento de Seus filhos e filhas, e, desta maneira, Ele estava ocupado em vários passatempos, em todos os Seus dezesseis mil palácios. Da mesma forma, em Sua infância, Kṛṣṇa brincava exatamente como uma criança comum, mas, quando Sua mãe, Yaśodā, lhe pediu que abrisse a boca para ver se Ele havia comido terra, Kṛṣṇa mostrou, dentro de Sua boca, todos os universos. Isto é Kṛṣṇa. Embora atue exatamente como um ser humano comum, quando surge a necessidade Ele mostra Sua natureza como Deus. Para dar outro exemplo, Kṛṣṇa atuou como quadrigário de Arjuna, mas, quando Arjuna desejou ver a forma universal de Kṛṣṇa, Kṛṣṇa imediatamente lhe mostrou uma forma cósmica com milhares e milhões de cabeças, pernas, braços e armas. Isto é Kṛṣṇa.

Kṛṣṇa voi joskus käyttäytyä kuin ihminen, mutta Jumalana Hän laajentautui kuudeksitoista tuhanneksi hahmoksi. Kerran suuri tietäjä Nārada meni tervehtimään Kṛṣṇaa ja tämän vaimoja. ”Kṛṣṇa on avioitunut kuudentoista tuhannen neidon kanssa. Menenpä katsomaan miten Hän elää heidän kanssaan.” Nārada näki Kṛṣṇan asuvan jokaisen vaimonsa kanssa erikseen kuudessatoista tuhannessa palatsissa. Eräässä palatsissa Hän keskusteli vaimonsa kanssa, eräässä toisessa Hän leikki lastensa kanssa, eräässä Hän järjesteli poikiensa ja tytärtensä häitä. Näin Hän leikki erilaisia leikkejään kussakin kuudessatoista tuhannesta palatsistaan. Lapsena Kṛṣṇa leikki kuin kuka tahansa pikkupoika, mutta kun Hänen äitinsä Yaśodā halusi Kṛṣṇan avaavan suunsa, jotta hän voisi nähdä oliko Kṛṣṇa syönyt hiekkaa, hän näki poikansa suussa kaikki maailmankaikkeudet. Kṛṣṇa on sellainen. Vaikka Hän toimii kuin kuka tahansa ihminen, kun on tarpeen, Hän näyttää Jumalan ominaisuudet. Toinen esimerkki on Kṛṣṇan toiminta Arjunan vaunujen ohjastajana. Kun Arjuna halusi nähdä Kṛṣṇan maailmankaikkeudellisen muodon, Kṛṣṇa näytti ystävälleen heti kosmisen muodon tuhansine ja miljoonine päineen, jalkoineen, käsivarsineen ja aseineen. Kṛṣṇa on sellainen.

Kṛṣṇa é completamente independente, e não tem amigos ou inimigos, mas age para o benefício tanto de Seus amigos quanto de Seus inimigos, e quando Ele age para o benefício de ambos o resultado é o mesmo. Esta é a natureza absoluta de Kṛṣṇa.

Kṛṣṇa on täysin itsenäinen, eikä Hänellä ole vihollisia tai ystäviä vaan Hän toimii niin ystäviensä kuin vihollistensa parhaaksi. Kummassakin tapauksessa lopputulos on sama. Tämä on osoitus Kṛṣṇan absoluuttisuudesta.