Skip to main content

24

24

Kiintymyksen siteiden katkaiseminen

Cortando los Vínculos del Afecto

atha viśveśa viśvātman
viśva-mūrte svakeṣu me
sneha-pāśam imaṁ chindhi
dṛḍhaṁ pāṇḍuṣu vṛṣṇiṣu
atha viśveśa viśvātman
viśva-mūrte svakeṣu me
sneha-pāśam imaṁ chindhi
dṛḍhaṁ pāṇḍuṣu vṛṣṇiṣu

Oi maailmankaikkeuden valtias, maailmankaikkeuden sielu, oi maailmankaikkeuden muodon henkilöitymä, katkaise kiintymysteni siteet sukulaisiini, Pāṇdaviin ja Vṛṣṇeihin.

¡Oh, Señor del universo!, ¡alma del universo!, ¡oh, personalidad de la forma del universo!, por favor, corta, pues, el lazo del afecto que siento por mis parientes, los Pāṇḍavas y los Vṛṣṇis.

Śrīmad-Bhāgavatam 1.8.41

Śrīmad-Bhāgavatam 1.8.41

Herran puhdas palvoja häpeää pyytää Herralta mitään itselleen, mutta rakkaus sukulaisiin pakottaa joskus perheellisen pyytämään Herran apua. Śrīmatī Kuntīdevī tiesi tämän, ja hän rukoili Herraa katkaisemaan kiintymyksen siteet, jotka kahlehtivat hänet Pāṇḍaviin ja Vṛṣṇeihin, sukulaisiinsa. Pāṇḍavat olivat hänen omia poikiaan ja Vṛṣṇit olivat hänen vanhempiensa perhettä. Kṛṣṇa oli sukua kummallekin perheelle. Kumpikin perhe tarvitsi Kṛṣṇan apua, sillä kummatkin olivat Kṛṣṇaan luottavia bhaktoja. Śrīmatī Kuntīdevī toivoi Śrī Kṛṣṇan jäävän hänen poikiensa luo, mutta toisaalta se olisi merkinnyt sitä, että hänen vanhempiensa perhe jäisi ilman Śrī Kṛṣṇan onneatuovaa seuraa. Nämä sekavat tunteet saivat Kuntīn mielen hämmentymään, ja hän toivoi voivansa katkaista kaikki tunnesiteet sukulaisiinsa.

Al devoto puro del Señor le avergüenza pedirle cualquier cosa que vaya en beneficio propio. Pero a veces las personas casadas se ven obligadas a pedir favores al Señor, estando atadas por el lazo del afecto familiar. Śrīmatī Kuntīdevī estaba consciente de ese hecho y, en consecuencia, oró al Señor, pidiéndole que cortara el nexo afectivo que había entre ella y sus propios parientes, los Pāṇḍavas y los Vṛṣṇis. Los Pāṇḍavas son sus propios hijos, y los Vṛṣṇis son los miembros de su familia paterna. Kṛṣṇa estaba igualmente relacionado con ambas familias. Las dos familias requerían de la ayuda del Señor, porque ambas estaban integradas por devotos que dependían del Señor. Śrīmatī Kuntīdevī deseaba que Srī Kṛṣṇa permaneciera con sus hijos, los Pāṇḍavas, pero de Él hacerlo, la familia paterna de ella quedaría privada del beneficio. Todas esas parcialidades perturbaban la mente de Kuntī y, por consiguiente, deseaba cortar el nexo afectivo.

Puhdas palvoja katkaisee väliaikaiset tunnesiteet perheeseen ja laajentaa antaumuksellista palvelua auttaakseen kaikkia langenneita sieluja. Oivana esimerkkinä tästä ovat kuusi Gosvāmīa, jotka seurasivat Herra Caitanyan jalanjäljissä. He kuuluivat valistuneisiin ja sivistyneisiin korkeakastisiin perheisiin, mutta ihmiskuntaa auttaakseen he jättivät miellyttävät kotinsa ja ryhtyivät kerjäläismunkeiksi. Perhesiteiden katkaiseminen laajentaa toimintapiiriä ja jos ihminen ei pysty siihen, hän ei ole kelvollinen brāhmaṇaksi, kuninkaaksi, kansanjohtajaksi eikä Herran palvojaksi. Jumaluuden Persoonallisuus osoitti tämän esimerkillään ihanteellisesta kuninkaasta. Śrī Rāmacandrana Hän katkaisi kaikki siteet rakastettuun vaimoonsa ja osoitti näin, millainen on esimerkillinen kuningas.

Un devoto puro corta los limitados nexos del afecto que siente por su familia, y amplía sus actividades de servicio devocional para beneficio de todas las almas olvidadas. El ejemplo típico de esto lo constituye el grupo de los Seis Gosvāmīs, quienes siguieron la senda del Señor Caitanya. Todos ellos pertenecían a las familias más iluminadas, cultas y ricas de las castas superiores, mas, por el bien de la población en general, ellos abandonaron sus comodidades hogareñas y se volvieron mendicantes. Cortar todo afecto familiar significa ensanchar el campo de las actividades. A nadie se le puede dar el título de brāhmaṇa, rey, líder público o devoto del Señor, si no hace eso. La Personalidad de Dios, en el papel de un rey ideal, enseñó esto con el ejemplo. Śrī Rāmacandra cortó el nexo de afecto que lo unía a Su querida esposa, para manifestar las cualidades de un rey ideal.

Brāhmaṇoiden, Herran palvojien, kansanjohtajien ja kuninkaiden on oltava erittäin avarakatseisia suorittaessaan velvollisuuksiaan. Śrīmatī Kuntīdevī tiesi tämän tosiseikan ja heikkona hän rukoili vapautusta tunnesiteistä perheeseen. Herraa kutsutaan tässä maailmankaikkeuden Herraksi ja maailmankaikkeudellisen mielen valtiaaksi, mikä viittaa Hänen kaikkivoipaan kykyynsä katkaista perheeseen liittyvän tiukan tunnesiteen solmut. Joskus Herra voi erityisestä rakkaudestaan heikkoa bhaktaansa kohtaan auttaa tätä järjestämällä kaikkivaltiaan energiansa avulla sellaiset olosuhteet, että tunnesiteet perheeseen katkeavat väkisin. Tällä tavoin Jumala tekee palvojastaan täysin Hänestä riippuvaisen ja helpottaa näin bhaktan tietä kohti Jumalan valtakuntaa.

Personalidades tales como un brāhmaṇa, un devoto, un rey o un líder público, deben tener una mente muy amplia en el desempeño de sus deberes respectivos. Śrīmatī Kuntīdevī estaba consciente de ese hecho y, por ser débil, oró pidiendo liberarse de ese cautiverio que es el afecto familiar. Al Señor se Le llama aquí el Señor del universo, o el Señor de la mente universal, indicando así Su todopoderosa capacidad de cortar el apretado nudo del afecto familiar. Por consiguiente, a veces se experimenta que el Señor, movido por la atracción especial que siente por un devoto débil, rompe el afecto familiar mediante la fuerza de las circunstancias que Su todopoderosa energía organiza. Con eso hace que el devoto dependa por completo de Él, y despeja así la senda para que dicho devoto regrese a Dios.

Kuntī oli Vṛṣṇi-perheen tytär ja Pāṇḍun leski sekä Pāṇdavien äiti. Nainen on yleensä kiintynyt sekä isänsä perheeseen että miehensä perheeseen ja siksi Kuntī rukoili Kṛṣṇaa: ”Olen nainen ja naiset ovat yleensä kiintyneitä perheeseensä. Katkaise ystävällisesti kiintymykseni, jotta voisin olla täysin kiintynyt vain Sinuun. Ilman sinua kumpikin perhe on arvoton. Olen väärällä tavalla kiintynyt näihin perheisiin, vaikka elämäni varsinainen tarkoitus on olla kiintynyt Sinuun.” Tämä on bhaktia.

Kuntī era la hija de la familia Vṛṣṇi, la esposa de Pāṇḍu, y la madre de la familia Pāṇḍava. Por lo general, una mujer siente afecto por la familia de su padre y por la de su esposo y, por consiguiente, Kuntī ora a Kṛṣṇa diciendo: «Yo soy una mujer, y las mujeres generalmente están apegadas a sus familias, así que ten la bondad de cortar mi apego, de manera que pueda estar completamente apegada a Ti. Sin Ti, ambas familias no son nada. Yo estoy falsamente apegada a esas familias, pero el verdadero propósito de mi vida es estar apegada a Ti». Eso es bhakti.

Bhakti merkitsee aineellisen maailman kiintymyksistä vapautumista ja niiden sijasta kiintymistä Kṛṣṇaan. Elävä olento ei voi olla kiintymätön, sillä johonkin on oltava kiintynyt. Kiintyäkseen Kṛṣṇaan eli astuakseen antaumukselliseen palveluun, ihmisen on päästävä aineellisista kiintymyksistään.

El bhakti implica liberarse de los apegos de este mundo material y a cambio apegarse a Kṛṣṇa. No se puede llegar a estar desapegado del todo, pues se debe estar apegado a algo; pero para estar apegado a Kṛṣṇa o participar en el servicio devocional del Señor, se debe llegar a estar desapegado del afecto material.

Yleensä ihmiset lähestyvät Kṛṣṇaa aineelliseen maailmaan kiintyneinä. ”Rakas Jumala, anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”, he rukoilevat. Ihmiset ovat kiintyneitä aineelliseen maailmaan ja elääkseen aineellisessa maailmassa he rukoilevat itselleen aineellisia asioita, jotta he voivat pitää yllä sosiaalista statustaan. Tätä kutsutaan aineelliseksi kiintymykseksi. Tietyssä mielessä on hyvä, että ihmiset lähestyvät Jumalaa varmistaakseen itselleen aineellisen asemansa, mutta se ei ole toivottavaa. Aineellisista kiintymyksistä tulisi päästä eroon eikä palvoa Jumalaa oman rikkauden lisäämiseksi aineellisessa maailmassa. Bhakti-yogan vuoksi meidän pitäisi olla kiintymättömiä.

La gente por lo general acude a Kṛṣṇa para mantener su apego a este mundo material. «¡Oh, Dios! —oran ellos—, danos nuestro pan de cada día». Ellos sienten apego por este mundo material, y para vivir en este mundo material oran pidiendo provisiones de cosas materiales a fin de poder mantener su nivel de vida. Eso se denomina apego material. Aunque en un sentido, por supuesto, es bueno que la gente acuda a Dios para conseguir su posición material, eso no es verdaderamente deseable. En vez de adorar a Dios para aumentar la opulencia en el mundo material, habría que librarse del apego material. Por lo tanto, para la ejecución de bhakti-yoga debemos estar desapegados.

Kärsimys johtuu kiintymyksestä. Olemme aineellisesti kiintyneitä ja toivomme aineellisia asioita, minkä vuoksi Kṛṣṇa antaa meille mahdollisuuden nauttia haluamistamme aineellisista mukavuuksista. Tietenkin meidän on ensin ansaittava ne. Ensin on ansaittava, sitten voidaan toivoa. Jos minä haluaisin olla vaikka kuningas, minulla on oltava varastossa hurskaita tekoja, jotta minusta voisi tulla kuningas.

Nuestro sufrimiento se debe a nuestro apego. Como estamos apegados a lo material, deseamos muchísimas cosas materiales y, en consecuencia, Kṛṣṇa nos da la oportunidad de disfrutar de cualquier facilidad material que queramos. Desde luego, hay que merecer esas facilidades. Primero merece y después desea. Supónganse que yo quiero convertirme en rey. Para poder convertirme en rey, debo tener actividades piadosas que me respalden.

Kṛṣṇa voi antaa meille mitä vain haluamme, jopa muktin eli vapautuksen, mutta bhakti on jotain aivan erityistä. Jos Kṛṣṇa antaa jollekulle bhaktin, Hän on ylivoimaisuudestaan huolimatta tuon henkilön omaisuutta ja tämän käytettävissä. Rādhārāṇī joka symboloi ylhäisintä bhaktia, on niin voimallinen, että Hän omistaa Kṛṣṇan. Vaiṣṇavat turvautuvatkin Rādhārāṇīn lootusjalkoihin, sillä Rādhārāṇī suosittelee Kṛṣṇalle palvojaa: ”Kṛṣṇa, tässä on sinulle oivallinen palvelija”, ja Kṛṣṇa hyväksyy hänet.

Kṛṣṇa puede darnos lo que queramos, hasta mukti, la liberación, pero bhakti es una retribución especial, porque cuando Él da bhakti a alguien, queda en posesión del bhakta y se vuelve una herramienta en sus manos, aun a pesar de ser el poderoso supremo. Rādhārāṇī, el símbolo del bhakti más elevado, es tan poderosa que ha comprado a Kṛṣṇa. Por consiguiente, los vaiṣṇavas se refugian en los pies de loto de Rādhārāṇī, pues si Ella recomienda a cualquiera de ellos, diciendo: «¡Oh!, he aquí un buen devoto», Kṛṣṇa tiene que aceptarlo.

Herran palvojaksi tuleminen vaatii täydellistä puhdistumista aineellisista kiintymyksistä. Tätä ominaisuutta kutsutaan vairāgyaksi. Sārvabhauma Bhaṭṭācārya kirjoitti sata ylistyssäettä Śrī Caitanya Mahāprābhusta tultuaan Hänen oppilaakseen. Kaksi noista säkeistä mainitaan Caitanya-caritāmṛtassa. Toinen niistä kuuluu näin:

Para convertirse en devoto del Señor, hay que estar completamente limpio de todo apego material. Esta cualidad se denomina vairāgya. Cuando Sārvabhauma Bhaṭṭācārya se volvió estudiante de Śrī Caitanya Mahāprabhu, escribió cien versos de alabanza a Él. Dos de esos versos se mencionan en el Caitanya-caritāmṛta, y uno de ellos es el siguiente:

vairāgya-vidyā-nija-bhakti-yoga-
śikṣārtham ekaḥ puruṣaḥ purāṇaḥ
śrī-kṛṣṇa-caitanya-śarīra-dhārī
kṛpāmbudhir yas tam ahaṁ prapadye
vairāgya-vidyā-nija-bhakti-yoga-
śikṣārtham ekaḥ puruṣaḥ purāṇaḥ
śrī-kṛṣṇa-caitanya-śarīra-dhārī
kṛpāmbudhir yas tam ahaṁ prapadye

”Turvaudun Śrī Kṛṣaan, Jumaluuden Ylimpään Persoonallisuuteen, joka on laskeutunut Śrī Caitanya Mahāprābhuna opettamaan todellista tietoa, antaumuksellista palvelemistaan ja kiintymättömyyttä kaikkeen sellaiseen mikä ei edistä tietoisuutta Kṛṣṇasta. Hän on laskeutunut maailmaan, koska Hän on ylimaallisen armon valtameri. Hänen lootusjaloilleen minä antaudun.” (Cc.Madhya 6.254) Sārvabhauma Bhaṭṭācārya osoitti rukouksensa Jumaluuden Ylimmälle Persoonallisuudelle, joka oli ilmestynyt Caitanya Mahāprabhuna opettamaan ihmisille kuinka tietoa kehitetään, kuinka tulla kiintymättömäksi ja kuinka tulla Kṛṣṇan puhtaaksi palvojaksi.

«Permítaseme refugiarme en la Suprema Personalidad de Dios, Śrī Kṛṣṇa, que ha descendido en la forma del Señor Caitanya Mahāprabhu para enseñarnos verdadero conocimiento, Su servicio devocional y desapego de todo lo que no fomente conciencia de Kṛṣṇa. Él ha descendido porque es un océano de misericordia trascendental. Yo me entrego a Sus pies de loto» Cc. Madhya 6.254. Sārvabhauma Bhaṭṭācārya ofreció así su oración a la Suprema Personalidad de Dios, que había adoptado entonces la forma de Caitanya Mahāprabhu tan sólo para enseñar a la gente a cultivar conocimiento, a desapegarse y a volverse devotos puros de Kṛṣṇa.

Caitanya Mahāprābhulla oli 25-vuotiaana ihastuttava, kaunis vaimo ja rakastava, antaumuksellinen äiti. Silti Hän luopui kaikesta ja ryhtyi sannyāsīksi eli astui kieltäymyksen elämänvaiheeseen. Kun Caitanya Mahāprābhu oli gṛhastha eli perheellinen, Hän oli siinä määrin kunnioitettu, että sai yhdellä sormenliikkeellään tuhannet ihmiset liittymään mukaan vastarintaan Nadiassa. Kotikaupungissaan Nadiassa Hänen asemansa oli erittäin kunnioitettu ja Hän oli hyvin komea. Kuitenkin Hän luopui uskollisesta, kauniista vaimostaan, rakastavasta äidistään, omasta asemastaan ja kaikesta muusta. Tätä kutsutaan vairāgyaksi eli kieltäymykseksi.

Aunque cuando Caitanya Mahāprabhu tenía sólo unos veinticuatro o veinticinco años vivía con una adorable y hermosa esposa y una consagrada y afectuosa madre, lo dejó todo y entró en la orden de sannyāsa, la orden de vida de renuncia. Cuando Caitanya Mahāprabhu era un gṛhastha, un jefe de familia, era tan respetado, que simplemente con mover un dedo, pudo reunir a miles de personas para que Lo acompañaran en una manifestación de desobediencia civil. En Nadia, la ciudad en que vivía, Su posición era muy respetable, y físicamente Él era muy apuesto. Sin embargo, renunció a Su joven, fiel y hermosa esposa, a Su afectuosa madre, a Su posición y a todo lo demás. Eso se denomina vairāgya, renunciación.

Jos tyhjätasku sanoo luopuneensa kaikesta, hänen kieltäymyksellään on tuskin arvoa. Mutta jos joku sellainen osoittaa kieltäymystä, jolla on jotakin mistä luopua, hänen kieltäymyksensä on merkittävää. Caitanya Mahāprābhun kieltäymys on ainutlaatuista. Kukaan muu ei olisi pystynyt jättämään tuollaista onnellista kotia, tuollaista kunniaa ja tuollaista äidin ja vaimon osoittamaa rakkautta sekä ystäviä ja oppilaita. Advaita Prabhukin, joka oli Caitanyan isän ikätoveri, osoitti kunnioitustaan Caitanya Mahāprabhulle. Kuitenkin Śrī Caitanya Mahāprabhu luopui kaikesta. Mutta miksi? Opettaakseen meitä (āpani ācari ’prabhu jīvera śikhāya). Hän opetti henkilökohtaisesti koko maailmaa kuinka saavutetaan kiintymättömyys ja Kṛṣṇan palvojan asema. Siksi Śrīla Rūpa Gosvāmī osoitti maassa maaten kunnioitustaan Prayāgassa Caitanya Mahāprabhulle jätettyään virkansa hallituksen ministerinä. Hän rukoili:

Si alguien que no tiene nada dice: «He renunciado a todo», ¿qué valor tiene su renunciación? Pero si tiene algo y renuncia a ello, su renunciación es significativa. Así que la renunciación de Caitanya Mahāprabhu es única. Nadie más podría dejar un hogar tan feliz, tanto honor, y un afecto tan grande por la madre, la esposa, los amigos y los alumnos. Hasta Advaita Prabhu honraba al Señor Caitanya Mahāprabhu, si bien era de la edad de Su padre. Sin embargo, aun así, Śrī Caitanya Mahāprabhu lo dejó todo. ¿Por qué? Tan sólo para enseñarnos (āpani ācari’ prabhu jīvere śikhāya). Él enseñó personalmente al mundo entero que hay que desapegarse y volverse devoto de Kṛṣṇa. Por lo tanto, cuando Rūpa Gosvāmī renunció a su puesto de ministro del gobierno y se reunió con Caitanya Mahāprabhu en Prayāga, se postró cuan largo era ante Śrī Caitanya Mahāprabhu, y le ofreció reverencias con la siguiente oración:

namo mahā-vadanyāya
kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-
nāmne gaura-tviṣe namaḥ
namo mahā-vadanyāya
kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-
nāmne gaura-tviṣe namaḥ

”Olet suurenmoinen, sillä jaat ihmisille rakkautta Kṛṣṇaan.”

«Tú eres sumamete magnánimo —oró él—, pues estás distribuyendo amor por Kṛṣṇa».

Rakkautta Kṛṣṇaan ei ole helppoa saavuttaa, koska tuolla rakkaudella Kṛṣṇa voidaan ostaa. Caitanya Mahāprabhu antoi kuitenkin jokaiselle rakkauden Kṛṣṇaan, jopa juopoille Jagāille ja Mādhāille. Narottama dāsa Ṭhākura sanoo laulussaan:

El amor por Kṛṣṇa no es una cosa fácil de obtener, porque por medio de ese amor se puede adquirir a Kṛṣṇa; pero Caitanya Mahāprabhu distribuyó ese amor por Kṛṣṇa a todo el mundo sin excepción, incluso a los dos borrachos Jagāi y Mādhāi. Por lo tanto, Narottama dāsa Ṭhākura ha cantado:

dīna-hīna yata chila    hari-nāme uddharila,
tā’ra sākṣī jagāi-mādhāi
dīna-hīna yata chila    hari-nāme uddharila,
tā’ra sākṣī jagāi-mādhāi

”Caitanya Mahāprabhu on suurenmoinen ja vapauttaa kaikenlaiset syntiset ihmiset antaessaan heille mahdollisuuden laulaa Hare Kṛṣṇa -mantraa. Jagāi ja Mādhāi ovat tästä todisteena.” Tuolloin oli vain kaksi Jagāita ja Mādhāita. Nykyään Caitanya Mahāprabhun armo ja opetukset vapauttavat lukuisat Jagāit ja Mādhāit. Jos Caitanya Mahāprabhu on ilahtunut, Hän voi antaa rakkauden Kṛṣṇaan eli kṛṣṇa-preman kelle tahansa riippumatta kyseisen henkilön kelvollisuudesta. Jos joku haluaa olla jalomielinen, hän voi valita sen kohteeksi kenet tahansa.

«Caitanya Mahāprabhu es tan magnánimo que rescató a toda clase de pecadores simplemente con permitirles cantar el mantra Hare Kṛṣṇa. Jagāi y Mādhāi son la prueba de esto». En esa época, desde luego, había un Jagāi y un Mādhāi, pero actualmente, por la gracia de Caitanya Mahāprabhu y Su proceso de enseñanza, muchísimos Jagāis y Mādhāis están siendo rescatados. Si Caitanya Mahāprabhu Se siente complacido, puede dar kṛṣṇa-prema, amor por Kṛṣṇa, a cualquiera, sin considerar la aptitud de la persona. Si una persona está dando caridad, puede seleccionar a cualquiera para que la tome.

Kṛṣṇan ymmärtäminen ilman Caitanya Mahāprabhun armoa on hyvin, hyvin vaikeaa. Manuṣyāṇāṁ sahasreṣu kaścid yatati siddhaye (Bhagavad-gītā 7.3). Miljoonista ihmisistä ehkä vain yksi pyrkii täydellistämään elämänsä henkisesti. Ihmiset vain ahertavat kuin eläimet tietämättä kuinka onnistua ihmiselämässään. Ihmiselämä on onnistunut, jos ymmärretään Kṛṣṇa, muussa tapauksessa jäädään eläimen veroiseksi. Ne jotka eivät ole tietoisia Kṛṣṇasta, eivät ole eläimiä parempia. ”Laulakaa Hare Kṛṣṇa -mahā-mantraa ja saavutatte vapautuksen”, sanoo Caitanya Mahāprabhu myönnytyksessään meidän aikakautemme langenneilla. Tämä on Caitanya Mahāprabhun erityinen myönnytys. Kīrtanād eva kṛṣṇasya mukta-saṅgaḥ paraṁ vrajet (Śrīmad-Bhāgavatam 12.3.51).

Sin la misericordia de Caitanya Mahāprabhu, entender a Kṛṣṇa es algo sumamente difícil. Manuṣyāṇāṁ sahasreṣu kaścid yatati siddhaye (Bg. 7.3): de entre muchos millones de personas, a duras penas una trata de hacer que su vida sea un éxito en sentido espiritual. La gente simplemente trabaja como los animales, sin saber cómo hacer que la vida humana sea un éxito. La vida humana es un éxito cuando entendemos a Kṛṣṇa; de lo contrario, seguimos siendo animales. Cualquiera que no está consciente de Kṛṣṇa, que no sabe quién es Kṛṣṇa, no es más que un animal. Pero Caitanya Mahāprabhu hizo la siguiente concesión a las almas caídas de esta era: «Simplemente canten el mahā-mantra Hare Kṛṣṇa y se liberarán». Ésa es la concesión especial de Caitanya Mahāprabhu (kīrtanād eva kṛṣṇasya mukta-saṅgaḥ paraṁ vrajet, Bhāg. 12.3.51).

Kuntī ei ollut tavanomainen bhakta. Hän oli eräs Kṛṣṇan sukulaisista ja Kṛṣṇa oli tullut osoittamaan hänelle kunnioitustaan. Kuitenkin Kuntī sanoi: ”Kṛṣṇa, olen kiintynyt kahteen perheeseen, isäni perheeseen ja aviomieheni perheeseen. Autathan minua tulemaan kiintymättömäksi kumpaankin.” Näin hän osoittaa, että ihmisen on oltava kiintymätön yhteisöönsä, ystävyyteen ja rakkauteen, mitkä vain kahlehtivat meidät.

Ahora bien, Kuntī no era una devota común. Ella había nacido como pariente de Kṛṣṇa y, en consecuencia, Kṛṣṇa, había ido a ofrecerle respetos. Pero aun así ella Le dijo: «Kṛṣṇa, me he apegado a dos familias, la de mi padre y la de mi esposo. Ten la bondad de ayudarme a desapegarme de esas familias». Así pues, ella ilustró que debemos desapegarnos de la sociedad, la amistad y el amor, pues de no hacerlo, todo ello nos enredará.

Ihmisen ei ole mahdollista tulla tietoiseksi Kṛṣṇasta, jos hän ajattelee, että hän on jonkin perheen jäsen, tai että hän kuuluu johonkin kansakuntaan, johonkin uskontoon, johonkin ihmisrotuun tai muuta vastaavaa. Ihminen on kiintynyt omaa aineellista ruumistaan koskeviin määritelmiin, silloin kun hän kuvittelee olevansa amerikkalainen, intialainen, afrikkalainen, tai jonkin perheen jäsen, isä, äiti, aviomies tai vaimo. Minä olen henkinen sielu ja nämä määritelmät ja kiintymykset liittyvät aineelliseen ruumiiseeni, mikä minä en suinkaan ole. Siinä on ymmärryksen ydin. Jos en ole tämä ruumis, kenen isä tai äiti olisin? Ylin isä ja äiti on Kṛṣṇa. Me vain esitämme isän, äidin, sisaren tai veljen rooleja, aivan kuin näytelmässä. Māyā, aineellinen luonto, saa meidät tanssimaan ja sanoo meille, että me olemme tämän perheen jäseniä ja kuulumme tähän kansaan. Niinpä me sitten tanssimme kuin apinat.

Mientras yo piense: «Pertenezco a esta familia», «Pertenezco a esta nación», «Pertenezco a esta religión», «Pertenezco a este color», etc., no hay posibilidad alguna de que me vuelva consciente de Kṛṣṇa. Mientras piense que soy americano, hindú o africano, que pertenezco a esta o a aquella familia, o que soy el padre, la madre, el esposo o la esposa de esta o aquella persona, aún estoy apegado a designaciones materiales. Yo soy alma espiritual, y todos esos apegos pertenecen al cuerpo, pero yo no soy el cuerpo. Ésa es la esencia del conocimiento. Si yo no soy el cuerpo, entonces ¿de quién soy padre o madre? Kṛṣṇa es el padre supremo y la madre suprema. Nosotros simplemente hacemos los papeles de padre, madre, hermana o hermano, como si estuviéramos en escena. Māyā, la naturaleza material, nos está haciendo bailar, diciéndonos: «Tú eres miembro de esta familia y miembro de esta nación». De esa manera, estamos bailando como unos monos.

Bhagavad-gītāssa (3.27) sanotaan:

En el Bhagavad-gītā (3.27) se dice:

prakṛteḥ kriyamāṇāni
guṇaiḥ karmāṇi sarvaśaḥ
ahaṅkāra-vimūḍhātmā
kartāham iti manyate
prakṛteḥ kriyamāṇāni
guṇaiḥ karmāṇi sarvaśaḥ
ahaṅkāra-vimūḍhātmā
kartāham iti manyate

Tässä säkeessä osoitetaan, että koska elävä olento on ollut yhteydessä joihinkin tiettyihin luonnonlaatuihin, luonto on saanut hänet toimimaan niiden mukaan ja elävä olento ajattelee olevansa sitä tai tätä. Tämä Bhagavad-gītāssa annettu tieto on perustavanlaatuinen ja auttaa vapauteen.

Este verso indica que, como la entidad viviente se ha puesto en contacto con una cierta cualidad de la naturaleza, ésta la está haciendo bailar conforme a esa cualidad, y por ello piensa: «yo soy esto», o «yo soy aquello». Esta información que se suministra en el Bhagavad-gītā constituye el principio básico del conocimiento, y nos dará la libertad.

Tärkeintä sivistystä on sellainen mikä auttaa ihmistä eroon aineellisesta elämänkäsityksestä, mutta valitettavasti tiedemiehet, filosofit, poliitikot ja muut niin kutsutut johtajat ohjaavat ihmiset harhaan, niin että nämä kiintyvät yhä enemmän ruumiiseen. Ihmiselämä tarjoaa mahdollisuuden Kṛṣṇa-tietoisuuteen, mutta nämä lurjukset estävät tuon mahdollisuuden houkuttelemalla ihmisiä uskomaan aineelliseen elämänkäsitykseen. Siksi heitä voidaan pitää ihmiskunnan suurimpina vihollisina.

La educación más esencial que existe es aquella que nos permite liberarnos del concepto corporal de la vida, pero, desgraciadamente, los científicos, filósofos, políticos y demás mal llamados líderes, están desorientando a la gente de modo que ésta se apegue más al cuerpo. La forma humana es la que ofrece la oportunidad de volverse consciente de Kṛṣṇa, pero esos sinvergüenzas están impidiendo esa oportunidad al atraer a la gente hacia las designaciones corporales y, en consecuencia, ellos son los enemigos más grandes de la civilización humana.

Elävä olento saa ihmiskehon kierrettyään 8 400 000 elämänlajissa, vesieläimistä kasveihin, sitten puihin, hyönteisiin, lintuihin, villieläimiin ja niin edelleen. Nyt ihmiset eivät tiedä mikä on seuraava askel evoluutiossa, mutta se esitetään Bhagavad- gītāssa (9.25). Yānti deva-vratā devān. Seuraava askel evoluutiossa on, että elävä olento voi niin halutessaan kohota ylemmille planeetoille. Ihmiset näkevät joka yö tähtiä ja planeettoja, mutta eivät kuitenkaan tiedä mitä nuo ylemmät planeettajärjestelmät ovat. Veda-kirjallisuudesta saadaan tietää, että ylemmillä planeettajärjestelmillä on tarjolla aineellisia mukavuuksia, jotka ovat paljon omaa planeettaamme parempia. Voimme elää maapallolla juuri ja juuri sata vuotta, mutta ylemmillä planeettajärjestelmillä elämä kestää pidempään kuin pystymme laskemaan. Bhagavad-gītāssa (8.17) mainitaan ylimmällä planeetalla elävän Brahmān ikä: sahasra-yuga-paryantam ahar yad brahmaṇo viduḥ. Emme pysty matemaattisilla luvuillamme laskemaan edes Brahmān kahdentoista tunnin pituutta. Kuitenkin hänenkin on kuoltava. Vaikka elinikä olisi kuinka pitkä, aineellisessa maailmassa kukaan ei elä ikuisesti. Jos elävä olento valmistautuu oikein, hän voi kohota ylemmille planeetoille tai Pitṛlokalle. Siellä hän voi tavata esi-isänsä, jos he ovat kelvollistuneet sinne pääsemään. Jos elävä olento haluaa, hän voi myös jäädä maapallolle. Tai, yānti mad-yājino ’pi mām, jos hänestä tulee Kṛṣṇan palvoja, hän voi mennä Kṛṣṇan luokse.

El cuerpo humano se obtiene después de evolucionar a través de 8.400.000 formas de vida, yendo de los seres acuáticos a las plantas, y luego a los árboles, insectos, aves, bestias, etc. Ahora bien, la gente no sabe cuál es el siguiente paso en la evolución, pero ello se explica en el Bhagavad-gītā (9.25). Yānti deva-vratā devān. Como siguiente paso en la evolución, si lo deseamos podemos ir a un sistema planetario superior. Aunque todas las noches la gente ve muchísimos planetas y estrellas, no sabe lo que son esos sistemas planetarios superiores. Pero el estudio del śāstra, las Escrituras védicas, nos hace saber que en esos sistemas planetarios superiores hay disponibles comodidades materiales muchísimas veces más agradables que las de este planeta. En este planeta podemos vivir a lo sumo cien años, pero en los sistemas planetarios superiores se puede vivir durante un período que ni siquiera podemos calcular. Por ejemplo, la duración de la vida de Brahmā, quien vive en el planeta más elevado de todos, se indica en el Bhagavad-gītā (8.17): sahasra-yuga-paryantam ahar yad brahmaṇo viduḥ. Con nuestras cifras matemáticas ni siquiera podemos calcular doce horas de Brahmā, pero hasta Brahmā tiene que morir. Aunque se tenga una vida de una larga duración, nadie puede vivir permanentemente en el mundo material. Sin embargo, si uno se prepara, puede ir a los sistemas planetarios superiores o, de modo similar, puede ir a los Pitṛlokas. Allí puede reunirse con sus antepasados, si éstos han sido merecedores de ir allí. De igual manera, también puede quedarse aquí en la Tierra, si así lo desea. O, finalmente, yānti mad-yājino ’pi mām: Si se vuelve devoto de Kṛṣṇa, puede ir adonde está Él.

Elävä olento voi mennä helvettiin, taivaaseen tai takaisin kotiin, takaisin Jumaluuteen, kuten haluaa. Älykkään ihmisen pitäisi ajatella, että jos hänen on valmistauduttava seuraavaan elämään, miksi hän ei valmistautuisi palaamaan takaisin kotiin, takaisin Jumaluuteen. Nykyinen ruumis tulee kohtaamaan loppunsa ja sitten on hyväksyttävä seuraava. Bhagavad-gītāssa (14.18) sanotaan millainen elävän olennon seuraava ruumis tulee olemaan: Ūrdhvaṁ gacchanti sattva-sthāḥ. Syntisen elämän neljää muotoa kaihtavat hyvyyden laadun vallassa olevat menevät seuraavassa elämässään ylemmille planeettajärjestelmille. Jos ihmisestä ei aivan tulisikaan puhdasta Herran palvojaa, hän pysyy hyvyyden tasolla ja saa kyseisen mahdollisuuden, jos hän välttää syntistä elämää. Ihmiselämä on tähän tarkoitettu. Jos haaskaamme elämämme kuin kissat ja koirat syömiseen, nukkumiseen, sukupuolielämään ja puolustautumiseen, menetämme tuon mahdollisuuden.

Podemos ir al infierno, podemos ir al cielo o podemos ir de regreso al hogar, de vuelta a Dios, como gustemos. Por lo tanto, la persona inteligente debe pensar: «Si me tengo que preparar para mi siguiente vida ¿por qué no prepararme para ir de regreso al hogar, de vuelta a Dios?». El cuerpo actual que tenemos se acabará, y entonces tendremos que aceptar otro cuerpo. En el Bhagavad-gītā (14.18) se indica qué clase de cuerpo aceptaremos. Ūrdhvaṁ gacchanti sattva-sthāḥ: Aquellos que se encuentran bajo el influjo de la modalidad de la bondad, evitando los cuatro principios de la vida pecaminosa, vivirán su siguiente vida en un sistema planetario superior. Incluso si no se vuelven devotos puros del Señor, si siguen los principios regulativos para evitar la vida pecaminosa, permanecerán en el estado de bondad y obtendrán esa oportunidad. La vida humana tiene esa finalidad. Pero si desperdiciamos nuestra vida para sólo vivir como perros y gatos, comiendo, durmiendo, apareándonos y defendiéndonos, entonces perderemos esa oportunidad.

Lurjukset eivät tiedä tätä. Eivätkä he usko seuraavaan elämään. Venäläinen professori Kotovsky sanoi minulle: ”Svāmījī, kun tätä ruumista ei enää ole, kaikki on lopussa.” Hän on suuri professori, mutta sanoo näin. Tuollaiset miehet voivat esiintyä tiedemiehinä ja filosofeina, mutta heillä ei tosiasiassa ole tietoa ja he vain johtavat muita harhaan. Tällainen aiheuttaa meille suurta murhetta ja siksi olen pyytänyt Kṛṣṇa- tietoisuus -liikkeen jäseniä kyseenalaistamaan ja päihittämään tuollaiset lurjukset, jotka johtavat koko ihmiskuntaa harhaan. Kṛṣṇa-tietoisuus -liikkeen jäseniä ei tulisi pitää sentimentalisteina. Päinvastoin, bhaktat ovat suurimpia filosofeja ja tiedemiehiä.

Los sinvergüenzas, sin embargo, no saben esto. Ellos no creen que haya una siguiente vida. En Rusia, un profesor, el profesor Kotovsky, me dijo: «Svāmījī, después de que este cuerpo se termine, todo se termina». Él es un gran profesor, mas aun así dijo eso. Hombres de esa clase puede que se hagan pasar por científicos y filósofos, pero de hecho carecen de conocimiento y simplemente desorientan a los demás. Ésa es nuestra mayor fuente de aflicción y, por consiguiente, he pedido a los miembros del movimiento para la conciencia de Kṛṣṇa que desafíen y derroten a esos sinvergüenzas, que están desorientando a la sociedad humana por entero. La gente no debe pensar que los devotos de Kṛṣṇa son simplemente unos sentimentales. Por el contrario, los devotos son los más grandes filósofos y los más grandes científicos que hay.

Kṛṣṇalla on kaksi tehtävää: paritrāṇāya sādhūnāṁ vināśāya ca duṣkrītaṁ – suojella sādhuja, bhaktoja, ja tappaa demonit. Kṛṣṇa suojeli Pāṇḍavia ja Vṛṣṇejä, koska nämä olivat bhaktoja ja tappoi demonit, kuten Kaṁsan, Aghāsuran ja Bakāsuran. Näistä kahdesta demonien tappaminen oli tärkeämpi tehtävä. Jos tutkimme paljonko Hän käytti aikaa demonien tappamiseen ja paljonko suojelemiseen, näemme että Hän käytti enemmän aikaa tappamiseen. Myös Kṛṣṇa-tietoisten tulisi tappaa, mutta ei aseilla vaan logiikalla, järjen käytöllä ja koulutuksella. Jos joku on demoni, voimme käyttää logiikkaa ja vastaväitteitä tuhoamaan hänen demoniset ominaisuutensa ja tehdä hänestä bhaktan, pyhimysmäisen ihmisen. Ihmiset ovat tällä aikakaudellamme, Kali-yugana, vähäosaisia ja fyysinen tappaminen olisi heille liikaa. Heidät on surmattava argumentein, järjen avulla ja henkistieteellisellä ymmärryksellä.

Kṛṣṇa tiene dos ocupaciones: paritrāṇāya sādhūnāṁ vināśāya ca duṣkṛtām: Dar protección a los sādhus, a los devotos, y matar a los demonios. Kṛṣṇa dio protección a los Pāṇḍavas y Vṛṣṇis, porque ellos eran devotos, y también mató a demonios como Kaṁsa, Aghāsura y Bakāsura. De las dos ocupaciones, Su principal ocupación fue la matanza de los demonios. Si examinamos cuánto tiempo consagró a matar y cuánto tiempo consagró a proteger, notaremos que consagró más tiempo a matar. De igual manera, aquellos que están conscientes de Kṛṣṇa también deben matar, no con armas, sino con lógica, con razonamientos, y mediante la educación. Si alguien es demonio, podemos usar lógica y argumentos para matar sus propensiones demoníacas y convertirlo en un devoto, una persona santa. Especialmente en esta era actual, Kali-yuga, la gente ya está en una condición paupérrima, y la matanza física sería demasiado para ellos. A ellos se les debe matar mediante argumentos, razonamientos y conocimiento espiritual y científico.

Kuntī puhuttelee Kṛṣṇaa sanalla viśveśa, maailmankaikkeuden valtias (viśva tarkoittaa ”maailmankaikkeutta” ja iśa tarkoittaa ”valtiasta” tai ”herraa”). Maailmankaikkeudessa kaikki asiat hoituvat oikein, aurinko nousee ajallaan, vuodenajat vaihtuvat ja niiden aikana kasvavat ja kehittyvät hedelmät ja kukat. Epäjärjestystä ei ole. Miten kaikki tämä voisi sujua niin kitkattomasti, jos kukaan ei kontrolloi? Mikä tahansa hyvin sujuva järjestelmä vaatii jonkun johtajan asioita valvomaan ja hoitamaan. Maailmankaikkeus ei ole tässä suhteessa poikkeus, sen taustalla on hyvä johtaja. Kuka hän on? Tuo kontrolloija on Kṛṣṇa, kuten Bhagavad-gītāssa todetaan (mayādhyakṣeṇa prakṛtiḥ sūyate sa-carācaram). Niinpä Kuntī puhuttelee Häntä sanalla viśveśa, maailmankaikkeuden hallitsija. Ihmisiä kiinnostavat vain kuvat, joissa Kṛṣṇa syleilee Rādhārāṇīa ja joissa Rādhān ja Kṛṣṇan välinen kanssakäyminen kuvataan samanlaisena kuin maailmallisten nuorten poikien ja tyttöjen. Tuollaiset säädyttömät kuvat eivät ole suotavia. Kṛṣṇa on ylin hallitsija. Parempi olisi levittää kuvia Kṛṣṇasta koko maailmankaikkeuden hallitsijana, eikä tuollaisia halpoja kuvia.

Kuntī se dirige a Kṛṣṇa llamándolo viśveśa, el Señor del universo (viśva significa «universo», e īśa significa «señor» o «controlador»). Los asuntos universales se están desenvolviendo muy bien, con el Sol saliendo justo a tiempo, las estaciones sucediéndose ordenadamente, y las frutas y flores de las estaciones haciendo su aparición. Así pues, no hay mala organización. Pero, ¿cómo es posible que estas cosas se estén desenvolviendo tan bien, si no existe ningún controlador? Si vemos alguna institución que se está desenvolviendo muy bien, de inmediato sobrentendemos que el gerente, el director o el controlador de la institución, es experto. De modo similar, si vemos que los asuntos universales se están desenvolviendo bien, debemos saber que tras ellos hay un buen controlador Y, ¿quién es ese controlador? Ese controlador es Kṛṣṇa, como se declara en el Bhagavad-gītā (mayādhyakṣeṇa prakṛtiḥ sūyate sa-carācaram). Por lo tanto, Kuntī se dirige a Él llamándolo viśveśa, el controlador del universo. La gente está interesada únicamente en ilustraciones de Kṛṣṇa abrazando a Rādhārāṇī que representen los tratos de Rādhā y Kṛṣṇa como si fueran los de muchachos y muchachas corrientes. Ellos no entienden a Kṛṣṇa. Esas desagradables ilustraciones deben evitarse. Kṛṣṇa es el controlador supremo. Que haya una ilustración en la que se muestre cómo Kṛṣṇa está controlando todo el universo. Esa clase de ilustración se desea, no esas otras ilustraciones bajas.

Ellei elinvoima ole läsnä kehossa, keho ei voi liikkua ja toimia. Kosmisessa ilmentymässä, maailmankaikkeudessa, Kṛṣṇa on läsnä sen elinvoimana – Kṣīrodakaśāyī Viṣṇuna eli Paramātmāna. Siksi Kuntī puhuttele Kṛṣṇaa viśvātmaksi, maailmankaikkeuden sieluksi. Lurjukset eivät tiedä kuinka maailma liikkuu ja kuinka maailmankaikkeus toimii. Sen vuoksi heidän olisi opittava nämä asiat Śrīmad-Bhāgavatamista.

A menos que la fuerza viviente esté presente dentro del cuerpo, éste no puede moverse ni trabajar bien, y de igual manera, dentro del universo, dentro de la manifestación cósmica, Kṛṣṇa está presente como la fuerza viviente: Kṣīrodakaśāyī Viṣṇu, Paramātmā. Por lo tanto, Kuntī se dirige a Kṛṣṇa llamándolo viśvātmā, el alma del universo. Los sinvergüenzas no saben cómo este mundo se está moviendo y cómo este universo está actuando, por lo tanto, deben aprenderlo con el Śrīmad-Bhāgavatam.

Kuntīdevī käyttää Kṛṣṇasta myös nimeä viśva-mūrti, maailmankaikkeuden hahmon henkilöitymä. Kun Arjuna halusi nähdä Kṛṣṇan maailmankaikkeudellisen hahmon, Hän näytti sen heti. Se on yksi Kṛṣṇan mahdeista (vibhūti). Herran alkuperäinen hahmo on kuitenkin kaksikätinen, huiluasoittava Kṛṣṇa. Koska Arjuna oli bhakta ja halusi nähdä maailmankaikkeudellisen hahmon, Kṛṣṇa näytti sen hänelle, mutta se ei ole Hänen varsinainen hahmonsa. Ihminen voi pukeutua kuin kuningas, mutta hänen oikea minänsä on näkyvissä kotioloissa. Vastaavasti Kṛṣṇan oikea minä näkyy kotona Vṛndāvanassa ja kaikki muut muodot ovat Hänen täysvaltaisia laajentumiaan. Brahma- saṁhitāssa sanotaan: advaitam acyutam anādīm ananta-rūpam. Hän voi laajentautua miljooniksi ja taas miljooniksi muodoiksi (ananta-rūpam), mutta Hän on yksi (advaita) ja Hän on erehtymätön (acyuta). Hänen todellinen muotonsa on kuitenkin dvi-bhuja muralī-dhara – kaksikätinen, huiluasoittava hahmo. Kuntī sanoo: ”Olet maailmankaikkeudellinen hahmo, mutta edessäni oleva hahmosi, on Sinun todellinen muotosi.”

Kuntīdevī también se dirige a Kṛṣṇa llamándolo viśva-mūrti, la personalidad de la forma del universo. Cuando Arjuna quiso ver la forma universal de Kṛṣṇa, Kṛṣṇa la manifestó de inmediato. Ésa es otra de las opulencias (vibhūti) de Kṛṣṇa. No obstante, la forma original del Señor es la de Kṛṣṇa con dos brazos, tocando la flauta. Como Arjuna era un devoto y quería ver la forma universal, Kṛṣṇa se la enseñó, pero ésa no era Su verdadera forma.

Puede que una persona se vista como un rey, pero su verdadera apariencia natural se muestra en el hogar. De igual manera, la verdadera forma de Kṛṣṇa se ve en el hogar, en Vṛndāvana, y todas las demás formas son expansiones de Sus porciones plenarias. Como se declara en el Brahma-saṁhitā: advaitam acyutam anādim ananta-rūpam: Él puede expandirse en millones y millones de formas (ananta-rūpam), pero Él es uno (advaita) y es infalible (acyuta). Sin embargo, Su verdadera forma es dvi-bhuja muralī-dhara: la forma con dos brazos que sostiene una flauta. Por lo tanto, Kuntīdevī dice: «Tú tienes Tu forma universal, pero la forma con la que estás ante mí es Tu verdadera forma».

Kuntīdevī rukoilee: ”Katkaise kiintymykseni sukulaisiin.” Me ajattelemme joidenkin asioiden kuuluvan itsellemme, mutta se on moha eli harhaa (janasya moho ’yam ahaṁ mameti). Mistä harha tulee? Se alkaa luonnollisesta viehtymyksestä miehen ja naisen välillä. Mies etsii naista, nainen etsii miestä. Tämä pätee paitsi ihmisiin, myös lintuihin, villieläimiin ja niin edelleen. Se on alku aineelliselle kiintymykselle. Kun mies löytää itselleen naisen ja heistä tulee kumppanit, tuo kiintymys vahvistuu entisestään (tayor mitho hṛdaya granthim āhuḥ). Kiintymyksen lisääntyessä mies ja nainen etsivät itselleen yhteisen kodin ja sitten miehen on tietenkin ansaittava rahaa. Kun he ovat saaneet tämän järjestykseen, heidän on saatava lapsia. Ystävät ihailevat ja sanovat, että heillä on niin kaunis asunto ja ihanat lapset. Näin kiintymys kasvaa kasvamistaan.

Kuntīdevī ora lo siguiente: «Por favor, corta el nexo del afecto que siento por mis parientes». Nosotros estamos pensando: «Esto es mío, aquello es mío», pero eso es moha, una ilusión (janasya moho ’yam ahaṁ mameti). ¿Cómo llega a existir esa ilusión? Comienza con la atracción natural que hay entre el hombre y la mujer. El macho busca a la hembra, y la hembra busca al macho. Eso es cierto no sólo en la sociedad humana, sino también en la sociedad de las aves, en la sociedad de las bestias, etc. Ése es el comienzo del apego material. Cuando un hombre encuentra a una mujer y ambos se unen, ese apego queda aún más firmemente establecido (tayor mitho hṛdaya-granthim āhuḥ). Ahora bien, después de que el apego aumenta hasta cierto grado, el hombre y la mujer buscan un apartamento para vivir juntos, y luego, por supuesto, el hombre necesita ganar dinero. Cuando ya están bien establecidos, tienen que tener niños, y también algunos amigos que los visiten y elogien: «¡Oh!, tienen un apartamento muy bonito y unos niños muy hermosos». De ese modo, su apego aumenta.

Henkisen elämän koulutus alkaa brahmacaryasta, mikä tarkoittaa vapautta seksuaalisesta kiintymyksestä. Jos mahdollista, miehen olisi kokonaan vältettävä kaikkea tuota turhuutta. Jos ei, hän voi mennä naimisiin ja vetäytyä jonkin ajan kuluttua perhe-elämästä vānaprasthaksi. Silloin mies voi ajatella, että kun hän on näinkin kauan nauttinut kiintymyksestä, hän voi jättää kotinsa. Hän voi silloin matkustella pyhiinvaelluspaikoille päästäkseen kiintymyksistään ja vaimo voi seurata hänen apulaisenaan. Parin kolmen kuukauden kuluttua hän voi palata kotiin katsomaan, että hänen lapsensa voivat hyvin ja sitten hän voi jälleen matkustaa pois. Kiintymättömyys alkaa tästä. Kun kiintymättömyys on saavutettu, mies voi sanoa vaimolleen, että tämä voi palata lasten luokse ja mies itse ryhtyy sannyāsaksi eli aloittaa kieltäymyksen elämänvaiheen. Se on lopullista irrottautumista. Koko veda-yhteiskunta perustuu kiintymättömyyden saavuttamiseen ja siksi Kuntī rukoilee: ”Autathan minua irrottautumaan kiintymyksestä perheeseen.” Tällaiset ovat Kuntīn antamat ohjeet.

En consecuencia, la educación de un estudiante debería comenzar con brahmacarya, lo cual significa estar libre del apego sexual. Si puede, debe tratar de evitar esa tontería por completo. Si no, puede casarse, y más adelante, después de algún tiempo, entrar en la orden de vānaprastha, la vida retirada. En ese entonces, piensa: «Ahora que ya he disfrutado tanto de este apego, voy a dejar el hogar». Así pues, con el fin de desapegarse, el hombre viaja para visitar diversos lugares de peregrinaje, y la esposa va con él a manera de asistente. Después de dos o tres meses, él va de nuevo a la casa a ver que a sus hijos les está yendo bien, y luego se va de nuevo. Ése es el comienzo del desapego. Cuando el desapego se completa, el hombre dice a su esposa: «Ahora ve a vivir con tus hijos, y yo entraré en la orden de sannyāsa, la orden de vida de renuncia». Ése es el desapego final. Todo el sendero védico de vida tiene por objeto el desapego y, por consiguiente, Kuntī ora diciendo: «Ten la bondad de ayudarme a desapegarme de esta atracción familiar». Ésa es la instrucción de Kuntīdevī.