Skip to main content

18

18

Irti tietämättömyydestä ja kärsimyksestä

Liberação da Ignorância e do Sofrimento

bhave ’smin kliśyamānānām
avidyā-kāma-karmabhiḥ
śravaṇa-smaraṇārhāṇi
kariṣyann iti kecana
bhave ’smin kliśyamānānām
avidyā-kāma-karmabhiḥ
śravaṇa-smaraṇārhāṇi
kariṣyann iti kecana

Toiset taas sanovat, että Sinä ilmestyit elvyttämään muun muassa kuuntelemisen, muistamisen ja palvomisen menetelmät antaumuksellisessa palvelussa, jotta aineellisista vaivoista kärsivät ehdollistuneet sielut hyötyisivät ja vapautuisivat aineen kahleista.

E ainda há outros que dizem que Tu apareceste para renovar o serviço devocional de ouvir, lembrar, adorar e assim por diante, para que as almas condicionadas que sofrem de dores materiais aproveitem-se disso e obtenham a libertação.

Śrīmad-Bhāgavatam 1.8.35

Śrīmad-Bhāgavatam 1.8.35

Śrīmad Bhāgavad-gītāssa Herra vakuuttaa ilmestyvänsä jokaisella aikakaudella vahvistamaan uskonnon tien. Korkein Herra on luonut uskonnon tien, eikä kukaan voi keksiä uutta uskontoa, vaikka jotkut sitä kunnianhimoisesti yrittävät. Todellinen uskonto tarkoittaa Herran hyväksymistä korkeimmaksi auktoriteetiksi ja Hänen palveluaan spontaanin rakkauden vallassa. Elävä olento ei voi välttää palvelemista, sillä se on hänelle luontaista. Hänen ainoa tehtävänsä on palvella Jumalaa. Jumala on mahtava ja elävät olennot ovat Hänen alamaisiaan. Siksi elävän olennon velvollisuus on palvella ainoastaan Jumalaa. Valitettavasti harhan vallassa elävät olennot ovat käsittäneet väärin velvollisuutensa ja aineellisten halujensa ajamina ryhtyneet palvelemaan aineellisia aistejaan. Aineellisista toiveista käytetään sanaa avidyā eli tietämättömyys. Niiden vuoksi elävä olento tekee erilaisia suunnitelmia aineellisista nautinnoista, jotka keskittyvät vääristyneen sukupuolielämän ympärille. Tämän johdosta elävä olento juuttuu syntymän ja kuoleman kehään ja joutuu vaeltamaan kehosta toiseen ja eri planeetoille Korkeimman Herran ohjauksessa. Aineellisen elämän kolminkertaisista kärsimyksistä ei voi vapautua millään muulla tavalla kuin nousemalla tietämättömyyden yläpuolelle. Se on luonnonlaki.

Na Śrīmad-Bhagavad-gītā, o Senhor afirma que aparece em todos os milênios simplesmente para restabelecer o caminho da religião. O caminho da religião é feito pelo Senhor Supremo. Ninguém pode fabricar um novo caminho de religião, como costumam fazer certas pessoas ambiciosas. O verdadeiro caminho da religião é aceitar o Senhor como a autoridade suprema, e assim prestar-Lhe serviço com amor espontâneo. Um ser vivo não pode deixar de prestar serviço, porque ele é constitucionalmente feito para esse propósito. A única função do ser vivo é prestar serviço ao Senhor. O Senhor é grande, e os seres vivos são Seus subordinados. Portanto, o dever de todos é servir unicamente a Ele.

Desafortunadamente, os seres vivos, iludidos apenas devido a uma falsa concepção, tornam-se servos dos sentidos através do desejo material. Este desejo chama-se avidyā, ou ignorância. E, por causa de tal desejo, os seres vivos fazem diferentes planos para o desfrute material, centralizado na vida sexual pervertida. Portanto, eles se enredam na corrente de nascimento e morte, transmigrando para diferentes corpos, em diferentes planetas, sob a direção do Senhor Supremo. Por isso, a menos que a pessoa esteja além do limite da ignorância, ela não se pode livrar das três espécies de misérias da vida material. Esta é a lei da natureza.

Herra on armollisempi kärsiviä eläviä olentoja kohtaan kuin nämä arvaavatkaan ja aiheettomasta armostaan Hän ilmestyy heidän eteensä ja herättää henkiin antaumuksellisen palvelemisen periaatteet, jotka ovat kuuleminen, laulaminen, muisteleminen, palveleminen, palvominen, rukoileminen, yhteistyö ja Jumalalle antautuminen. Omaksumalla kaikki nämä periaatteet tai yhdenkin niistä ehdollistunut sielu voi onnistua irrottautumaan tietämättömyyden kahleista. Tällä tavoin päästään eroon kaikista aineellisista kärsimyksistä, jotka elävä olento luo ulkoisen energian harhauttamana. Herra on suonut eläville olennoille tämän erityisen armon ilmestyessään Śrī Caitanya Mahāprabhuna.

O Senhor, contudo, por Sua misericórdia sem causa, porque Ele é mais misericordioso com os seres vivos que estão sofrendo do que eles possam esperar, aparece diante deles e renova os princípios do serviço devocional, que compreendem ouvir, cantar, lembrar, servir, adorar, orar, cooperar e render-se a Ele. A adoção de todos os itens acima mencionados, ou de qualquer um deles, pode ajudar a alma condicionada a sair da rede da ignorância, e assim libertar-se de todos os sofrimentos materiais criados pela sua condição de ser vivo iludido pela energia externa. Esse tipo particular de misericórdia é concedido ao ser vivo pelo Senhor, sob a forma do Senhor Śrī Caitanya Mahāprabhu.

Tässä hyvin tärkeässä säkeessä sanat bhave ’smin tarkoittavat ”tässä aineellisessa maailmassa”. Sana bhava tarkoittaa myös ”kasvamista” ja viittaa siihen mikä on syntynyt. Aineellisessa maailmassa tapahtuu kuudenlaisia muutoksia. Ensin on syntymä, sitten kasvu. Sitten se mikä on syntynyt ja kasvanut, säilyy jonkin aikaa, tuottaa jälkeläisiä, kuihtuu ja lopulta häviää. Nämä kuusi muutosta tunnetaan nimellä ṣaḍ-vikāra. Keho esimerkiksi syntyy tiettynä hetkenä, jonka jälkeen se kasvaa ja säilyy jonkin aikaa. Keho tuottaa jälkeläisiä, tyttäriä ja poikia, ja sitten se vanhenee ja heikkenee. Kun se on viimein hyvin vanha, se kuolee.

Neste importante verso as palavras bhave ’smin significam “neste mundo material”. A palavra bhava também significa “crescer”, e refere-se àquilo que nasce. Neste mundo material existem seis tipos de mudanças: primeiro há o nascimento, depois crescimento, permanência por algum tempo, emissão de subprodutos, envelhecimento, e, finalmente, desaparecimento. Estas seis mudanças são chamadas de ṣaḍ-vikāra. O corpo, por exemplo, nasce numa certa data, cresce e permanece por algum tempo. Do corpo surgem vários subprodutos, na forma de filhos e filhas, e depois o corpo fica velho e fraco e, no final, quando está bem velho, morre.

Kun ruumis on kuollut, minä itse en ole kuollut. Kun karkeatekoinen ruumis kohtaa loppunsa, minä itse olen vielä olemassa mielestä, väärästä minästä ja älystä muodostuvassa hienojakoisessa kehossa, joka kantaa minut seuraavaan karkeaan ruumiiseen. Jokaisen elävän olennon on hyväksyttävä hienojakoinen keho, vaikka tiedemiehet ja lääkärit eivät asiaa havaitsekaan. Minulla on mieli, sinulla on mieli, mutta voidaanko mieli nähdä? Minulla on älyä, sinulla on älyä, mutta voitko silmillä nähdä minun älyni tai voinko minä nähdä sinun älysi? Ne ovat hyvin hienojakoisia ja näkymättömissä. Henkinen sielu on vielä hienojakoisempi, joten miten tiedemiehet voisivat nähdä sen? He eivät pysty näkemään mieltä, älyä tai väärää minää, puhumattakaan sielusta. Siksi he otaksuvat, että ruumis on kaikki mitä on. Se ei kuitenkaan vastaa tosiasioita.

Mas, quando meu corpo acaba, eu não acabo. Quando meu corpo grosseiro chega ao fim, eu permaneço no meu corpo sutil, composto de mente, inteligência e falso ego, e este corpo sutil me leva para outro corpo grosseiro. Embora todos tenham de aceitar um corpo sutil, os cientistas e médicos não conseguem vê-lo. Eu tenho uma mente, e você também, mas eu não posso ver a sua mente, nem você pode ver a minha. Eu tenho inteligência, e você também, mas você não pode ver minha inteligência, nem eu a sua, porque elas são muito sutis. Analogamente, a alma espiritual é ainda mais sutil. Então, como poderiam os cientistas vê-la? Se eles não conseguem ver a mente, a inteligência ou o falso ego, o que falar de ver a alma? Por isso, eles dizem: “O corpo é tudo, e não há mais nada”. Na verdade, entretanto, este não é o fato.

On tosiasia, että henkinen sielu on äärettömän pieni. Bālāgra-śata-bhāgasya śatadhā kalpitasya ca (Śvetāśvara Upaniṣad 5.9). Sielu on kooltaan kymmenestuhannesosa hiuksen päästä. Ajatelkaamme, että ottaisimme hiuksenpäästä sadasosan. Pystymmekö siihen? Emme. Se ei ole mahdollista. Mutta jos pystyisimme siihen ja sitten jakaisimme tuon osan uudelleen sataan osaan, jokainen niistä olisi henkisen sielun kokoinen.

O fato é que a alma espiritual é muito, muito pequena. Bālāgra-śata-bhāgasya śatadhā kalpitasya ca (Śvetāśvatara Upaniṣad 5.9). A alma é uma décima milésima parte da ponta de um fio de cabelo. Suponhamos que peguemos um fio de cabelo e o dividamos em cem partes iguais. Podemos fazer isto? Não. Isto não é possível. Mas se pudéssemos, e novamente dividíssemos cada parte em cem partes iguais, cada nova parte seria do tamanho da alma espiritual.

Tällaisia asioita ei voida tietenkään ymmärtää kokeellisen tiedon avulla. Miten sitten? Ne on opittava auktoriteetilta. Tietomme on epätäydellistä sellaisella tavalla, että se ei voi käsitellä subtiliteetteja ja kun roistot eivät osaa käsitellä näitä seikkoja, he luulevat, että materia on elämän syy. Kuitenkaan he eivät ole onnistuneet osoittamaan, että elämä syntyisi aineesta. He eivät pysty luomaan kemikaaleista edes pientä hyönteistä, jolla olisi jalat ja silmät. Joka ilta näemme valoa kohti lenteleviä pieniä hyönteisiä, joilla on jalat ja silmät. Noista pienistä hyönteisistä Brahmaan on olemassa 8 400 000 erilaista elämänlajia, joiden joukossa me vaellamme ruumiista toiseen, jättäen yhden ja siirtyen toiseen, kuten Kṛṣṇa sanoo Bhagavad-gītāssa: tathā dehāntara-prāptiḥ. Meidän on siis joko hylättävä se mitä Kṛṣṇa sanoo, tai hylättävä kaikki niin sanotut tieteelliset teoriat siitä, että elämä syntyy aineesta. Meitä sitoo Kṛṣṇa-tietoisuus, emmekä siksi hylkää Kṛṣṇan sanoja. Me uskomme, kun Kṛṣṇa sanoo, että meidän on vaellettava ruumiista toiseen.

Naturalmente, isto não pode ser compreendido através de conhecimento experimental. Então, como pode ser aprendido? Deve-se aprender da autoridade. Nosso conhecimento é tão imperfeito que não pode tratar desses assuntos tão sutis, e, porque não podem tratar dessas coisas, os patifes pensam que a matéria é a causa da vida. Apesar disso, eles não são capazes de demonstrar que a vida vem da matéria. Deixemo-los juntar elementos químicos em seus laboratórios e vejamos se produzem um pequeno inseto com patas, olhos, etc. Toda noite vemos muitos de tais insetos com patas e olhos, com os quais se aproximam da luz. Desde esses pequenos insetos até o Senhor Brahmā, existem 8.400.000 diferentes formas de vida, em meio as quais estamos viajando, de corpo em corpo, abandonando um e aceitando outro, como é declarado por Kṛṣṇa na Bhagavad-gītā (tathā dehāntara prāptiḥ). Portanto, rejeitamos a palavra de Kṛṣṇa ou todas as teorias, ditas científicas, de que a vida vem da matéria; mas nós estamos comprometidos com a consciência de Kṛṣṇa, e, portanto, não podemos rejeitar a palavra de Kṛṣṇa. Nós aceitamos quando Kṛṣṇa diz que temos de viajar de um corpo para outro.

Jokainen elävä olento on avidyān eli tietämättömyyden vaikutuksessa aineellisessa maailmassa. Avidyā-karma-saṁjñānyā tṛtīyā śaktir iṣyate. Kṛṣṇalla, Jumalalla, on monia miljoonia eri mahteja (parāsya śaktir vividhaiva śrūyate), jotka muodostavat kolme kategoriaa – ulkoinen energia, sisäinen energia ja marginaalinen energia. Marginaalinen eli rajaenergia ja sisäinen energia ovat laadultaan henkisiä, mutta kolmas eli ulkoinen energia on vähäisempi.

Toda entidade viva dentro deste mundo material está sob a influência de avidyā, ignorância. Avidyā-karma-saṁjñānyā tṛtīyā śaktir iṣyate. Deus, Kṛṣṇa, tem muitos milhões de potências (parāsya śaktir vividhaiva śrūyate), que foram agrupadas em três categorias – a potência externa, a potência interna e a potência marginal. A potência marginal e a potência interna são da mesma qualidade espiritual, mas a terceira potência, a externa, é inferior.

viṣṇu-śaktir parā proktā
kṣetrajñākhyā tathā parā
avidyā-karma-saṁjñānyā
tṛtīyā śaktir iṣyate
viṣṇu-śaktir parā proktā
kṣetrajñākhyā tathā parā
avidyā-karma-saṁjñānyā
tṛtīyā śaktir iṣyate

(Viṣṇu Purāṇa 6.7.61)

(Viṣṇu Purāṇa 6.7.61)

Aineellisessa maailmassa kaikki ovat tietämättömiä (avidyā). Brahmākin oli tietämätön ennenkuin hän sai tietoa Kṛṣṇalta. Siksi kenenkään ei tulisi ylpeillä tiedollaan. Jokainen aineellisessa maailmassa on lurjus. Joku elävä olento toivoo: jos saan mahdollisuuden päästä Brahmān asemaan, voin luoda valtavan maailmankaikkeuden. Sitten hän saa itselleen Brahmān kehon. Pieni hyönteinen ajattelee olevansa onnellinen, jos se voi kaivertaa itselleen pienen kolon, missä se saa syödä ja asua rauhassa. Brahmā toivoo luovansa maailmankaikkeuden, me toivomme rakentavamme pilvenpiirtäjän ja muurahainen toivoo luovansa pienen kolon, mutta työmme on laadultaan aivan samankaltaista. Olemme kaikki lurjuksia, koska emme tajua, että aineellisina aikaansaannoksemme eivät ole pysyviä. Tietämättöminä ajattelemme, että tämä tai tuo olisi hienoa. Kāma-karmabhiḥ. Luomme jonkin toiveen (kāma) ja toimimme sen mukaisesti, mikä johtaa moniin vaikeuksiin (kliśyanti). Brahmān aseman saaminen ei ole helppoa. Hänen asemansa on hyvin ylevä ja se annetaan elävälle olennolle, joka on kelvollistunut siihen itsekurillaan. Brahmā on kuitenkin aivan samanlainen elävä olento kuin me muutkin.

Neste mundo material, todos estão em ignorância (avidyā). Mesmo Brahmā era ignorante, antes que Kṛṣṇa lhe desse o conhecimento. Portanto, ninguém deve ter orgulho de seu conhecimento. Todos neste mundo material são patifes. Uma entidade viva individual deseja: “Se eu tivesse a oportunidade de estar no lugar do Senhor Brahmā, poderia criar um universo enorme”. Assim, ela recebe o corpo de Brahmā. E um pequeno inseto deseja: “Se eu pudesse fazer um pequeno buraco neste quarto, eu viveria pacificamente e comeria bem”. Assim, Brahmā deseja criar um universo, nós desejamos criar um arranha-céu, e uma formiga deseja fazer um buraco na parede, mas a qualidade do trabalho é uma só. Todos nós somos tolos, entretanto, porque não compreendemos que, uma vez que essas coisas são materiais, não vão durar para sempre. Devido à nossa ignorância, pensamos: “Isto é ótimo. Aquilo vai ser ótimo”. Kāma karmabhiḥ. Desenvolvemos algum desejo (kāma) e depois agimos de acordo. Isto resulta em muita dificuldade (kliśyanti). Tornar-se Brahmā não é algo muito fácil. Brahmā é uma posição muito elevada, e é oferecida a uma entidade viva que seja altamente qualificada em austeridades e penitências. Mas ele também é uma entidade viva como nós. Nos EUA, existem muitos cidadãos, e o Presidente Ford também é um cidadão, mas, por causa de seu trabalho duro e diplomacia, ele obteve a presidência. Ainda assim, ele é um cidadão comum. O Presidente Nixon, por exemplo, foi deposto e agora não é mais presidente. Isto é porque ele era um cidadão comum. Da mesma forma, se quisermos, também poderemos nos tornar Brahmā. Portanto, Bhaktivinoda Ṭhākura diz:

kīṭa-janma hao yathā tuyā dāsa
bahirmukha brahma-janme nāhi āśā
kīṭa-janma hao yathā tuyā dāsa
bahirmukha brahma-janme nāhi āśā

”Anna minun syntyä hyönteiseksi sinne missä Sinun palvojasi asuu, sillä jos putoan hänen jalkojensa tomuun elämäni on menestys.” Bhaktivinoda Ṭhākura sanoo: bahirmukha brahma- janme nāhi āśā. ”En halua olla Brahmā, jos en saa olla Kṛṣṇan palvoja.”

“Que eu me torne um inseto na casa de Seu devoto, porque, se eu cair na poeira dos pés de um devoto, minha vida será bem-sucedida”.

Bhaktivinoda Ṭhākura diz, bahirmukha brahma-janme nāhi āśā: “Eu não desejo me tornar Brahmā e não ser um devoto de Kṛṣṇa”.

Koska elämme tietämättömyydessä, māyā, voimme koska tahansa unohtaa Kṛṣṇan. Siksi meidän on koko ajan toimittava Kṛṣṇa-tietoisesti, jotta emme unohda Häntä. Kuntīdevī osoittaa sen sanoillaan śrāvaṇa-smaraṇārhāṇi. Sana śrāvaṇa tarkoittaa ”kuulemista”, smaraṇa tarkoittaa ”muistamista” ja arhaṇa tarkoittaa ”Kṛṣṇan alttarihahmon palvelemista”. Ihmisen tulisi aina omistautua Kṛṣṇasta kuulemiseen, muistamiseen ja palvomiseen. Kṛṣṇa-tietoisuus -liikkeen keskukset ovat auki vain sitä varten, että ihmisillä olisi tilaisuus laulaa, tanssia ja palvoa, jotta Kṛṣṇa ei unohtuisi. Sadā tad-bhāva-bhāvitaḥ. Jos ajattelemme Kṛṣṇaa alituisesti, on mahdollista, että muistamme Kṛṣṇan elämämme päättyessä (ante nārāyaṇa-smṛtiḥ).

Porque estamos em ignorância, māyā, a qualquer momento, podemos esquecer Kṛṣṇa. Por isso, devemos nos ocupar sempre na consciência de Kṛṣṇa para que não O esqueçamos. Kuntīdevī indica isto atavés das palavras śravaṇa-smaraṇārhāṇī. A palavra śravaṇa significa ouvir, smaraṇā significa “lembrar”, e ārhāṇī significa “adorar a Deidade de Kṛṣṇa”. Devemos sempre nos ocupar em ouvir sobre Kṛṣṇa, lembrá-lO e adorá-lO. Todos os centros do movimento da consciência de Kṛṣṇa estão abertos somente com esse propósito – para facilitar o cantar, dançar e adorar; para que, assim, não esqueçamos Kṛṣṇa. Sadā tad-bhāva-bhāvitaḥ: se sempre pensarmos em Kṛṣṇa, haverá uma chance de lembrarmo-nos dEle no fim da vida (ante nārāyaṇa-smṛtiḥ).

Kaikki tämä vaatii harjoitusta. Jos joku haluaa esiintyä tanssijana, hänen on harjoiteltava tanssiesitystään. Kun hänestä on tullut hyvä tanssija ja hän esiintyy yleisölle, hänestä sanotaan: ”millainen loistava tanssija!” Hän ei voi suinkaan vaatia pääsevänsä heti esiintymään oikeana tanssijana. Se ei ole mahdollista. ”Ei, ei, minä en osallistu harjoituksiin. Päästäkää minut vain heti lavalle ja minä esiinnyn.” Sellainen ei käy, teatterinjohtaja ei salli sitä, sillä kenestäkään ei voi tulla hyvää tanssijaa ilman harjoitusta. Elämän tarkoitus on muistaa Kṛṣṇa elämän päättyessä (ante nārāyaṇa-smṛtiḥ). Jos ihminen muistaa Kṛṣṇan elämänsä lopussa, hän on onnistunut elämässään.

Tudo requer prática. Se alguém, por exemplo, deseja dançar no palco, tem de ensaiar muito para aprender a dança. Em seguida, se se tornar um bom dançarino, será aplaudido “Ah, que ótimo dançarino!”, mas ninguém pode dizer: “Eu vou para o palco e imediatamente serei um ótimo dançarino”. Isto não é possível. Alguém pode dizer “Não, não, não. Eu não vou comparecer ao ensaio. Por favor, mande-me já para o palco que eu quero me apresentar”. Mas o diretor não permitirá isto, porque ninguém pode se tornar um bom dançarino sem praticar. O verdadeiro propósito da vida é lembrar-se de Kṛṣṇa no momento da morte (ante nārāyaṇa-smṛtiḥ). Se, no momento da morte, a pessoa conseguir se lembrar de Kṛṣṇa, sua vida será exitosa.

Aineellisessa maailmassa on kärsittävä aineellisista kurjuuksista, vaikka lurjukset eivät halua ymmärtää sitä, sillä he ovat kokonaan tietämättömyyden pauloissa. Salakuljettaja jatkaa tekosiaan, vaikka hän hyvin tietää joutuvansa kiinni ja saavansa rangaistuksen. Varas tietää, että hänet pidätetään ja häntä rangaistaan rikoksesta. Häntä on saatettu jo rangaistakin monesti, mutta silti hän tekee saman rikoksen uudelleen (punaḥ punaś carvita-carvaṇānām). Miksi? Tietämättömyydestä. Hän on niin tietämättömyyden vallassa, että hän ei ajattele sitä, miksi hän jatkaa varastamista ja joutuu aina uudelleen vankilaan. ”Miksi teen näin? Lopputulos ei ole hyvä.” Sukupuolisesti liian aktiivinen mies sairastuu helposti sukupuolitauteihin ja joutuu käymään läpi hoidon, mutta silti hän hakeutuu prostituoitujen seuraan. Se on avaidha strī-saṅga, luvatonta sukupuolielämää. Myös normaalista sukupuolielämästä koituu hankaluuksia. Nainen tulee raskaaksi ja joutuu kärsimään raskausajasta. Synnytys voi olla joskus vaarallinen. Isän on lapsen syntymän jälkeen huolehdittava lapsesta ja työskenneltävä lujasti hankkiakseen lapselleen koulutuksen. Veda-kirjallisuudessa sanotaan: bahu-duḥkha-bhājaḥ. Sukupuolielämästä, oli se sitten luvatonta tai luvallista, seuraa aina monia hankaluuksia. Tṛpyanti neha kṛpanaḥ. Mutta tietämätön lurjus ei saa tarpeekseen. Sen sijaan hän tekee saman yhä uudelleen (punaḥ punaś carvita-carvaṇānām). Tästä käytetään ilmausta bhava-roga eli aineellisen olemassaolon sairaus.

Neste mundo material, todos são forçados a sofrer misérias materiais, mas os patifes não querem compreender isso porque estão absortos na ignorância. Um contrabandista pode agir mesmo sabendo que será preso e punido. Um ladrão pode saber que será preso e castigado por seus atos criminosos, e pode até já ter sido punido várias vezes, mas, ainda assim, comete o mesmo crime novamente (punaḥ punaś carvita carvanāṇām). Por quê? Ignorância. Ele está tão absorto em ignorância que não pensa “Eu estou sempre roubando, sendo preso repetidamente e sendo levado para a cadeia para ser castigado. Por que continuo fazendo isto? O resultado não é bom”. Alguém que seja muito inclinado sexualmente pode sofrer várias vezes de doenças venéreas, e submeter-se a tratamento, mas novamente recorrerá às prostitutas. Isto é avaidha stṛ-saṅga, sexo ilícito. Mas até mesmo o sexo autorizado envolve muitas dificuldades. Após o sexo, a mulher fica grávida, e tem de sofrer por nove meses, e durante o nascimento, às vezes, corre grande risco. E o pai, depois do nascimento da criança, tem de cuidá-la e trabalhar duro para prover a sua educação. Por conseguinte, a literatura védica diz: bahu-duḥkha-bhājaḥ – Após o sexo, lícito ou ilícito, existem muitos problemas. Tṛpyanti neha kṛpaṇāḥ: mas aquele que é um patife ignorante não ficará satisfeito. Em vez disso, fará as mesmas coisas repetidamente (punaḥ punaś carvita carvanāṇām). Isso é chamado de bhava-roga, a doença da existência material. Na civilização védica, portanto, as crianças são treinadas para permanecerem brahmacārīs, celibatários, e não se envolverem com problemas de sexo. Mas, se a pessoa é incapaz de manter-se brahmacārī, pode-se casar. Após ter sido treinado, no início, como um brahmacārī, ela não ficará muito tempo na vida familiar, mas rapidamente aceitará vānaprastha (a ordem retirada) e depois tomará sannyāsa, a ordem renunciada da vida.

yan maithunādi-gṛhamedhi-sukhaṁ hi tucchaṁ
kaṇḍūyanena karayor iva duḥkha-duḥkham
yan maithunādi-gṛhamedhi-sukhaṁ hi tucchaṁ
kaṇḍūyanena karayor iva duḥkha-duḥkham

(Śrīmad-Bhāgavatam 7.9.45)

(Bhāgavatam 7.9.45)

Veda-kulttuurissa pienet pojat harjoitetaan elämään selibaatissa eli brahmacāreina, jolloin he eivät joudu kärsimään sukupuolielämän aiheuttamista vaikeuksista. Ne jotka eivät pysty olemaan brahmacāreja voivat mennä naimisiin. Kun mies on saanut jo alusta asti brahmacārī-koulutuksen, hän ei vietä perhe-elämää pitkään vaan hänestä tulee pian vānaprastha (maallisesta elämästä vetäytynyt) ja hän hyväksyy sannyāsan eli kieltäymyksen elämänvaiheen.

Na civilização védica, portanto, as crianças são treinadas para permanecerem brahmacārīs, celibatários, e não se envolverem com problemas de sexo. Mas, se a pessoa é incapaz de manter-se brahmacārī, pode-se casar. Após ter sido treinado, no início, como um brahmacārī, ela não ficará muito tempo na vida familiar, mas rapidamente aceitará vānaprastha (a ordem retirada) e depois tomará sannyāsa, a ordem renunciada da vida.

Aineellisessa maailmassa kärsivät kaikki: linnut, puut, eläimet, kasvit ja jopa Brahmā ja Indra. Indrakaan ei ole turvassa; hän on aina huolissaan kilpailijoista, joita voi tulla hänen tielleen.

Neste mundo material, todos estão sofrendo – os pássaros, as feras, as árvores, os animais, as plantas e até mesmo Brahmā e Indra. Indra também não está a salvo; ele está sempre ansioso em relação a seus competidores.

tat sādhu manye ’sura-varya dehināṁ
sadā samudvigna-dhiyām asad-grahāt
tat sādhu manye ’sura-varya dehināṁ
sadā samudvigna-dhiyām asad-grahāt

(Śrīmad-Bhāgavatam 7.5.5)

(Bhāgavatam 7.5.5)

Miksi jokainen aineellisessa maailmassa on jatkuvasti huolissaan? Avidyā-kāma-karmabhiḥ. Koska he ovat lurjuksia. ”Jätä turhanpäiväisyydet ja antaudu minulle, sinä lurjus”, Kṛṣṇa kovistelee. Se on Kṛṣṇan suurta armoa. Hän on ylin isä. Siksi Hän sanoo suoraan, sarva-guhyatam: ”Tämä on kaikkein luottamuksellisinta tietoa.” Sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja. ”Senkin lurjus, luovu kaikesta muusta ja antaudu Minulle.”

Por que todos estão em ansiedade neste mundo material? Avidyā-kāma-karmabhiḥ: porque são ignorantes. Por isso, Kṛṣṇa adverte: “Seu patife, abandone essas bobagens e renda-se a Mim”. Esta é a maior misericórdia de Kṛṣṇa. Ele é o pai supremo. Por conseguinte, Ele diz diretamente, sarva-guhyatamam: “Este é o conhecimento mais confidencial”. Sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja: “Seu patife, abandone tudo e renda-se a Mim”.

Juuri siksi Kuntī sanoo: ”Olet saapunut opettamaan lurjuksia ja saat heidät kuuntelemaan, muistamaan ja palvomaan.” Se on bhaktia. Śravaṇaṁ kīrtanaṁ viṣṇoḥ. On kuunneltava ja laulettava Viṣṇusta, Kṛṣṇasta. Kun palvojat sitten aloittavat Viṣṇusta ja Kṛṣṇasta kuulemisen ja mantralaulamisen, heti joku swami sanoo, että minkä tahansa nimen kuuleminen ja toistaminen ajaa saman asian. Miksi juuri Viṣṇun nimen? Miksi ei Kālīn? Bengalissa eräs ryhmä on keksinyt ”kālī-kīrtanan” eli puolijumalatar Kālīn nimen laulamisen. Mitä hullutusta! Veda-kirjallisuudessa ei mainita mitään kālī-kīrtanaa. Kīrtana tarkoittaa śravaṇaṁ kīrtanaṁ viṣṇoḥ – Kṛṣṇasta, Viṣṇusta, kuulemista ja Hänestä laulamista. Veda-kirjallisuus suosittelee Harin, Kṛṣṇan eikä kenenkään muun pyhän nimen laulamista, harer nāma.

Portanto, Kuntī diz: “Você veio para ensinar a esses ignorantes e ocupá-los em ouvir, lembrar e adorar”. Isso é bhakti. Śravaṇam kīrtanaṁ viṣṇoḥ: deve-se ouvir e cantar sobre Viṣṇu, Kṛṣṇa. Mas logo que os devotos começam a ouvir e cantar sobre Viṣṇu, aparece algum svāmī ignorante que diz: “Não. Ouvir e cantar qualquer nome dará o mesmo resultado. Por que Viṣṇu? Por que não Kālī?” Na Bengala, há um grupo que inventou “kālī-kīrtana”, cantar o nome da semideusa Kālī. Que bobagem é essa? Na literatura védica, não existe tal coisa como kālī-kīrtana. Kīrtana significa śravaṇa-kīrtanaṁ viṣṇoḥ – ouvir e cantar sobre Viṣṇu, Kṛṣṇa. A literatura védica recomenda harer nāma, cantar o santo nome de Hari, Kṛṣṇa, e de ninguém mais.

Śrāvaṇaṁ kīrtanam eli kuulemista ja laulamista Śrīla Śukadeva Gosvāmī kuvailee hienosti Śrīmad-Bhāgavatamin toisessa laulussa (2.4.5):

Este śravaṇaṁ kīrtanaṁ, ouvir e cantar, foi maravilhosamente descrito por Śukadeva Gosvāmī, no Segundo Canto do Śrīmad-Bhāgavatam (2.4.15). Ele disse:

yat-kīrtanaṁ yad-smaraṇaṁ yad-īkṣaṇaṁ
yad-vandanaṁ yat-śravaṇaṁ yad-arhaṇam
lokasya sadyo vidhunoti kalmaṣaṁ
tasmai subhadra-śravase namo namaḥ
yat-kīrtanaṁ yad-smaraṇaṁ yad-īkṣaṇaṁ
yad-vandanaṁ yat-śravaṇaṁ yad-arhaṇam
lokasya sadyo vidhunoti kalmaṣaṁ
tasmai subhadra-śravase namo namaḥ

Śrīla Śukadeva Gosvāmī osoitti kunnioitustaan Kṛṣṇalle tällä säkeellä, ennen kuin hän aloitti Śrīmad-Bhāgavatamin puhumisen. ”Osoitan kunnioitukseni Hänelle, sillä jo pelkästään Hänestä kuuleminen on suotuisaa, subhadra.” Koko Bhāgavatam on Kṛṣṇan ylistystä ja tämä on Śukadeva Gosvāmīn ylistystä. Hän sanoo, että ihminen voi puhdistua täydellisesti ylistämällä Kṛṣṇaa, mietiskelemällä Häntä tai vain istumalla alttarihahmojen edessä temppelissä ja ajattelemalla miten kauniisti Kṛṣṇa on puettu, miten kauniisti Rādhārāṇī on puettu. Jos ihminen ei pysty toistamaan pyhää nimeä tai jos hänen mielensä on häiriintynyt eikä hän pysty keskittymään Kṛṣṇaan, hänelle annetaan se mahdollisuus, että hän voi nähdä alttarihahmon temppelissä. Jos bhakta palvelee alttarihahmoja, hänellä on hyvä tilaisuus nähdä Kṛṣṇa jatkuvasti, kaksikymmentä neljä tuntia vuorokaudessa. Pestessään temppelin lattiaa, pukiessaan alttarihahmot, kylvettäessään alttarihahmot tai tarjotessaan alttarihahmoille ruokaa, bhakta näkee Hänet aina. Antaumuksellinen palvelu toimii näin, mutta ihmiset ovat sellaisia lurjuksia, että he eivät mene edes katsomaan alttarihahmoja. Mitä tämä alttaripalvonta on muuta kuin kuvanpalvontaa, he ajattelevat. He voivat palvoa Gandhin patsasta tai jotain muuta vastaavaa, mutta kun heitä pyydetään katsomaan alttarihahmojen palvelua, he sanovat, että se on vain kuvanpalvontaa.

Antes de falar o Śrīmad-Bhāgavatam, Śukadeva Gosvāmī ofereceu suas reverências a Kṛṣṇa com este verso: Ele disse: “Ofereço minhas reverências a Ele, porque simplesmente ouvir sobre Ele é subhadra, auspicioso”. O Śrīmad-Bhāgavatam é a glorificação a Kṛṣṇa, e esta é a glorificação feita por Śukadeva Gosvām. Ele diz que uma pessoa pode ser perfeitamente purificada se glorificar Kṛṣṇa, ou meditar sobre Ele, ou simplesmente sentar-se perante a Deidade de Kṛṣṇa e vê-lO, pensando “Como Kṛṣṇa está bem vestido! Como Rādhārāṇī está bem vestida!” Quem não tem condição de cantar, ou tem uma mente tão perturbada que não consegue fixar-se em Kṛṣṇa, recebe uma oportunidade: “Aqui está a Deidade. Simplesmente veja-A”. Para quem está ocupado no serviço à Deidade, existe uma ótima oportunidade de vê-La constantemente, vinte e quatro horas por dia. Enquanto varre o chão do templo, enquanto veste a Deidade, enquanto A banha ou enquanto Lhe oferece comida, está sempre A vendo. Este é o processo do serviço devocional, mas as pessoas são tão desavergonhadas e tão caídas que nem mesmo vão ver a Deidade. “Ah!”, elas pensam, “o que é adoração à Deidade? É idolatria”. Elas adoram uma estátua de Gandhi, ou outra pessoa, mas, quando são convidadas a ver a adoração à Deidade, dizem: “Não, isto é adoração a um ídolo”.

Kalkutassa Chaurangi Squarella seisoo Sir Asutosa Mukherjin patsas. Vuoden mittaan linnut sotkevat ulosteellaan patsaan pään, johon uloste kovettuu. Kerran vuodessa kadunlakaisijat puhdistavat patsaan ja saman päivän iltana tärkeät miehet tulevat ripustamaan patsaan kaulaan kukkaseppeleen. Kun he ovat lähteneet, seuraavana aamuna linnut tulevat taas ja ulostavat patsaan kasvoille. Tällainen palvonta kyllä hyväksytään – Sir Asutosa Mukherjin kasvot puhdistetaan kaupungin kadunlakaisijan harjalla – mutta jos me pystytämme Kṛṣṇan alttarihahmon ja palvomme Häntä, ihmiset sanovat sitä kuvanpalvonnaksi.

Eu vi que, em Calcutá, no Chaurangi Square, há uma estátua do Senhor Asutosa Mukherji. Durante todo o ano, os corvos evacuam em sua cabeça, e o excremento fica grudado. Então, em um determinado dia do ano, pela manhã, os lavadores limpam a estátua com escovas, e à tardinha muitos homens importantes se aproximam para enguirlandá-la com flores. Depois que o dia acaba, eles se vão, e, no dia seguinte, os corvos voltam para, mais uma vez, evacuar em sua cabeça. Assim, este tipo de adoração é aceita – lavar o rosto do Senhor Asutosa Mukherji com a escova municipal – mas, se instalarmos a Deidade de Kṛṣṇa e A adorarmos belamente, as pessoas dirão que é idolatria.

Tietämättömyys eli avidyā sitoo ihmisiä ja keino, jolla heitä voidaan kouluttaa ja auttaa pois tietämättömyyden kahleista on antaumuksellinen palvelu. Śukadeva Gosvāmī selittää, että ihminen voi lausua Kṛṣṇan nimeä ja mietiskellä Kṛṣṇaa, ja jos se ei ole mahdollista hän voi vain istua katselemaan Kṛṣṇan alttarihahmoa. Jopa lapsi voi nähdä, että ”tuossa on Kṛṣṇa ja tuossa on Rādhārāṇī”. Pieni lapsi, jopa eläin, voi tehdä niin ja saada siitä hyötyä. Jos ihminen on älykäs, hän voi lisäksi esittää rukouksia ja henkisen opettajan kouluttama bhakta voi suorittaa oikeata alttarihahmonpalvontaa.

Desse modo, as pessoas estão embaraçadas por estarem aprisionadas por avidyā, ignorância, e o método para educá-las e salvá-las das garras dessa ignorância é o serviço devocional. Como é explicado por Śukadeva Gosvāmī, pode-se cantar o nome de Kṛṣṇa ou meditar em Kṛṣṇa ou, se não conseguir meditar, pode-se simplesmente sentar e ver Kṛṣṇa. Mesmo uma criança pode ver: “Aqui está Kṛṣṇa. Aqui está Rādhārāṇī”. Mesmo uma criancinha, ou até mesmo um animal, pode fazer isto e se beneficiar; ou, se for mais inteligente, pode oferecer preces. E quem for perito, e tiver sido treinado por um mestre espiritual, pode executar a adoração apropriada.

Kristityt ja muslimit ovat myös vaiṣṇavia, koska he rukoilevat Herraa: ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”. Tällä tavalla rukoilevat eivät ehkä tiedä kovin paljon ja ovat alkutasolla, mutta se on alku, sillä he lähestyvät Jumalaa. Kirkossa tai moskeijassa käyminen on hurskasta (catur-vidhā bhajante māṁ janāḥ sukṛtino ’rjuna). Niinpä ne jotka aloittavat tällä tavalla, tulevat jonain päivänä olemaan puhtaita vaiṣṇavia. Ihmiskunnan suuri vaara on ateistinen propaganda, jolla kirkossa ja temppelissä käyminen kielletään.

Cristãos e muçulmanos também são vaiṣṇavas, devotos, porque eles oferecem preces ao Senhor. “Ó Deus”, eles dizem, “dê-nos o pão de cada dia”. Aqueles que oferecem esta prece podem não saber muito e estar num estágio inferior, mas este é o começo, porque se aproximaram de Deus. Ir a uma igreja ou mesquita também é atividade piedosa (catur-vidhā bhajante māṁ janāḥ sukṛtino ’rjuna). Assim, aqueles que começam desta maneira, tornar-se-ão vaiṣṇavas puros algum dia. Porém, a propaganda ateísta de que não se deve ir a uma igreja, templo ou mesquita é muito perigosa para a sociedade humana.

Ihmisen tulee tehdä jotakin ymmärtääkseen Jumalan, vaikkei hän olisi kovin edistynyt. Lapsi lähetetään kouluun opettelemaan aakkosia, mutta jos lapsi on kiinnostunut, hän voi jonain päivänä olla suuri oppinut. Vastaavasti hurskas ihminen voi jonain päivänä tulla puhtaaksi bhaktaksi. Miksi pitää luopua kokonaan uskonnosta, maallistua täysin ja avata tehdas, jossa valmistetaan pultteja ja muttereita. Miksi pitäisi raataa, juoda alkoholia ja syödä lihaa? Mitä kulttuuria sellainen on? Tämän takia ihmiset kärsivät niin paljon.

Pode-se não ser muito avançado, mas deve-se, pelo menos, tentar fazer alguma coisa para compreender Deus. Uma criança é mandada para a escola e, embora só esteja aprendendo o abecê, se tem interesse, pode um dia tornar-se erudita. Da mesma maneira, um homem piedoso pode, algum dia, se tornar um devoto puro. Por que abandonar a religião, tornar-se completamente secular e simplesmente abrir uma fábrica para produzir porcas e parafusos, trabalhar muito duro, beber e comer carne? Que tipo de civilização é esta? É devido a esta assim chamada civilização que as pessoas estão sofrendo.

Tietämättömät ihmiset luulevat, että tehtaiden avaaminen tekee heidät onnellisiksi. Miksi heidän pitää tehtaita perustaa? Siihen ei ole tarvetta. Maata on paljon, ihmiset voivat viljellä oman ruokaviljansa ja syödä hyvin ilman mitään tehtaitakin. Maitoa saadaan myös ilman tehdasta. Tehtaat eivät tuota maitoa ja viljaa. Nykyinen ruokapula maailmassa on lähinnä noiden tehtaiden syytä. Kun ihmiset asuvat kaupungeissa ja tuottavat pultteja ja muttereita, kuka viljelee maata? Yksinkertainen elämä ja korkeatasoinen ajattelu on ratkaisu talousongelmiin. Kṛṣṇa-tietoisuus -liikkeessä bhaktat kasvattavat oman ruokansa ja elävät itseriittoisesti, jotta lurjukset näkisivät kuinka eletään rauhanomaisesti, syödään itsekasvatettua viljaa, juodaan maitoa ja lauletaan Hare Kṛṣṇaa.

É por ignorância que as pessoas pensam que abrindo fábricas serão felizes. Por que deveriam abrir fábricas? Não há necessidade. Existe tanta terra, e qualquer um pode produzir seus próprios grãos e comer suntuosamente, sem nenhuma fábrica. O leite também é obtenível sem fábricas. A fábrica não pode produzir leite ou grãos. A atual escassez de alimento no mundo se deve, principalmente, a essas fábricas. Enquanto todos estão trabalhando na cidade, para produzir porcas e parafusos, quem produz os grãos alimentícios? Vida simples e pensamento elevado, eis a solução para os problemas econômicos. Portanto, o movimento da consciência de Kṛṣṇa está ocupando devotos em produzir seu próprio alimento e viver em autossuficiência para que os patifes possam ver como viver pacificamente, comer de sua própria produção de cereais, beber leite e cantar Hare Kṛṣṇa.

Kṛṣṇa-tietoisuutta tulisi levittää hyvin voimakkaasti kaikkialle maailmaan. Ihmiset hyötyvät valtavasti jo pelkästään siitä, että he näkevät Jumalan alttarihahmot tai yhtyvät Hare Kṛṣṇa -mantran laulamiseen. Kīrtanan eli mantralaulamisen harjoittaminen auttaa ajattelemaan Kṛṣṇaa. Ihminen voi ajatella tanssineensa ja laulaneensa kaksi tuntia Hare Kṛṣṇaa, ja pohtia mitä se merkitsee. Se on Kṛṣṇan muistamista, smarana. Sekin on smarana, vaikka hän ajattelisi, että tuli tuhlanneeksi kaksi tuntia turhaan laulaessaan ”Kṛṣṇa, Kṛṣṇa”. Ihmiset ostavat meiltä Kṛṣṇasta kertovia kirjoja, sillä Kṛṣṇa-tietoisuus -liike leviää. He ovat uteliaita, kyselevät kuka Kṛṣṇa on ja haluavat nähdä kirjan. Sitten he näkevät jo kannessa Rādhān ja Kṛṣṇan kuvan ja avattuaan kirjan he näkevät vielä lisää. Kirjassa on paljon Kṛṣṇaa ylistäviä rukouksia. Jotkut kuulevat Kṛṣṇasta ja jotkut lukevat Hänestä. Jos he ovat onnekkaita, heistä tulee Kṛṣṇa-tietoisia ja he palvovat alttarihahmoja. Antaumuksellisen palvelun menetelmät, joita ovat kuuleminen, laulaminen, Kṛṣṇan muistelu ja niin edelleen, ovat täydellisinä sellaisia, että jo niistä yhdenkin harjoittaminen puhdistaa ihmisen. Śrīla Śukadeva Gosvāmī rukoileekin: ”Tarjoan palvelukseni Jumaluuden Ylimmälle Persoonallisuudelle, sillä jo Hänen muistamisensa, Hänen ylistämisensä tai vain Hänen näkemisensä, hyödyttävät monella tavalla.”

O processo da consciência de Kṛṣṇa deve ser propagado vigorosamente por todo o mundo. Simplesmente por ver a Deidade, ou por juntar-se ao canto do mantra Hare Kṛṣṇa, as pessoas obterão um imenso benefício. Quem executa o kīrtana, cantar, é capaz de pensar em Kṛṣṇa. Alguém pode pensar: “Eu dancei e cantei Hare Kṛṣṇa por duas horas. Qual é o significado disto?” Isto é smaraṇa, pensar em Kṛṣṇa. A pessoa pode até mesmo pensar “Eu cantei Kṛṣṇa, Kṛṣṇa tolamente por duas horas”, mas isso também é smaraṇa. Por que o movimento da consciência de Kṛṣṇa está se espalhando, e as pessoas estão comprando livros sobre Kṛṣṇa? Porque são curiosas; elas dizem: “O que é isto? Kṛṣṇa?! Vamos ver este livro”. Então, elas veem imediatamente uma ilustração de Rādhā e Kṛṣṇa, e, se abrirem o livro, verão muito mais. No livro estão muitas preces de glorificação a Kṛṣṇa. Assim, alguns ouvirão sobre Kṛṣṇa, outros lerão, e, se forem suficientemente afortunados, tornar-se-ão conscientes de Kṛṣṇa e se ocuparão na adoração à Deidade. Esses métodos de serviço devocional – ouvir, cantar, pensar em Kṛṣṇa, e assim por diante – são tão perfeitos que, logo que alguém os adote (todos eles, alguns deles, ou mesmo apenas um deles), se purifica. Portanto, Śukadeva Gosvāmī ora: “Eu ofereço minha adoração a Suprema Personalidade de Deus, porque simplesmente por lembrá-lO, glorificá-lO ou vê-lO, conseguem-se tantos benefícios”.

Śukadeva Gosvāmī on yksi merkittävistä kahdestatoista henkisestä auktoriteetista, joita meidän tulisi seurata (mahājano yena gataḥ sa panthāḥ). Hän vahvistaa, että harjoittamalla jotain antaumuksellisen palvelun muotoa, ihminen puhdistuu aineellisesta liasta. Milloin? Sadyaḥ – heti, välittömästi. Tämä on Kṛṣṇa-tietoisuus -liikkeen tarjoama valtava hyöty.

Śukadeva Gosvāmī é uma das doze autoridades espirituais importantes, que são as autoridades que devemos seguir (mahājana yena gataḥ sa panthāḥ). Ele afirma que, através da realização desses processos de serviço devocional, seremos purificados da contaminação material. Quando? Sadyaḥ: imediatamente, sem demora. Este é o grande benefício do movimento da consciência de Kṛṣṇa.