17 Lightening the Burden of the World

Maailman taakan keventäminen

bhārāvatāraṇāyānye
bhuvo nāva ivodadhau
sīdantyā bhūri-bhāreṇa
jāto hy ātma-bhuvārthitaḥ

Others say that the world, being overburdened like a boat at sea, is much aggrieved, and that Brahmā, who is Your son, prayed for You, and so You have appeared to diminish the trouble.

Toiset taas sanovat, että maailma oli murheissaan yhtä raskautettu kuin merellä purjehtiva ylilastattu laiva ja että poikasi Brahmā rukoili siksi Sinua, ja niin Sinä saavuit vähentämään vaikeuksia.

Śrīmad-Bhāgavatam 1.8.34

Brahmā is directly the son of the Supreme Lord, the supreme father, and was not put into the womb of a mother. Therefore he is known as ātma-bhū. This Brahmā is in charge of further creations in the universe, secondarily reflected by the potency of the Omnipotent. Within the halo of the universe there is a transcendental planet known as Śvetadvīpa, which is the abode of the Kṣīrodaka-śāyī Viṣṇu, the Paramātmā feature of the Supreme Lord. Whenever there is trouble in the universe that cannot be solved by the administrative demigods, they approach Brahmājī for a solution, and if it is not to be solved even by Brahmājī, then Brahmājī consults with and prays to the Kṣīrodaka-śāyī Viṣṇu for an incarnation and solution to the problems. Such a problem arose when Kaṁsa and others were ruling over the earth and the earth became too much overburdened by the misdeeds of the asuras. Brahmājī, along with other demigods, prayed at the shore of the Kṣīrodaka Ocean, and they were advised of the descent of Kṛṣṇa as the son of Vasudeva and Devakī. So some people say that the Lord appeared because of the prayers of Brahmājī.

Brahmā on suoraan Korkeimman Herran, ylimmän isän, poika eikä hän koskaan ollut äidin kohdussa. Siksi hänet tunnetaan nimellä ātma-bhū. Puolijumala Brahmā paneutuu maailmankaikkeuden jatkuvaan luomistyöhön, joka heijastaa Kaikkivoivan mahteja. Maailmankaikkeuden sädekehässä sijaitsee Śvetadvīpan ylimaallinen planeetta, joka on Kṣīrodakaśāyī Viṣṇun valtakunta. Kṣirodakaśāyī Viṣṇu edustaa Korkeimman Herran Paramātmā-piirrettä. Aina silloin kun maailmankaikkeudessa ilmenee vaikeuksia, joita hallitsevat puolijumalat eivät pysty ratkaisemaaan, he pyytävät apua Brahmājīlta ja jos hän ei pysty auttamaan, hän pyytää apua ja rukoilee Kṣirodakaśāyī Viṣṇua ratkaisemaan ongelman. Tuollaisia ongelmia syntyi, kun Kaṁsa ja muut demoniset kuninkaat hallitsivat maailmaa ja maapalloa kuormittivat asuroiden pahat teot. Brahmājī ja muut puolijumalat rukoilivat Kṣīrodaka-valtameren rannalla ja heille ilmoitettiin Kṛṣṇan ilmestymisestä Vasudevan ja Devakīn pojaksi. Niinpä jotkut sanovat, että Herra Kṛṣṇa ilmestyi maailmaan Brahmājīn rukousten ansiosta.

Kuntīdevī is describing the different statements of different persons about why Kṛṣṇa appears. Some say that He appeared at the request of Vasudeva and Devakī, and some say He appeared at the request of Brahmā. Bhārāvatāraṇāyānye bhuvo nāva ivodadhau: “Some say that He appeared just to reduce the burden of the world, which was overburdened like a boat at sea.” When the world is overburdened, there must be war, pestilence, famine, epidemics, and so on. This is nature’s law.

Kuntīdevī kuvailee mitä eri ihmiset ovat sanoneet Kṛṣṇan ilmestymisen syistä. Jotkut sanovat, että Hän ilmestyi Vasudevan ja Devakīn pyynnöstä ja jotkut sanovat, että Hän ilmestyi Brahmān pyynnöstä. Bhārāvatāraṇāyānye bhuvo nāva ivodadhau. ”Jotkut sanovat, että Hän ilmestyi keventämään maailman taakkaa, sillä maapallo oli kuin ylilastattu laiva valtamerellä.” Kun maapallo on ylikuormitettu, ihmiset kärsivät sodasta, kulkutaudeista, nälänhädästä, epidemioista ja niin edelleen. Se on luonnon laki.

The earth floats in space among many millions of other planets, all of them bearing huge mountains and oceans. It floats because Kṛṣṇa enters into it, as stated in Bhagavad-gītā (gām āviśya), just as He enters the atom. The earth is certainly not weightless; rather, it is very heavy. But it floats because the Supreme Spirit is within it.

Maapallo leijuu avaruudessa miljoonien planeettojen joukossa. Planeetoilla on korkeita vuoria ja valtameriä. Planeetat kelluvat, koska Kṛṣṇa on niiden sisällä jokaisessa atomissa, kuten Bhagavad-gītāssa sanotaan (gām āviśya). Maapallo ei ole painoton vaan hyvin raskas, mutta se kelluu, koska Korkein Henki on sen sisällä.

Everything is lightened by the presence of spirit. One’s body will float in water as long as one is alive, but as soon as the spirit soul leaves, the body immediately sinks. As long as a child is alive we can take it along by one hand, but when the child is dead it is heavy. So now we are heavy, but when we are spiritually advanced we will be free from impediments. Now we cannot fly in the air, but the spirit soul is so light that when freed from the body it can go within a second to Vaikuṇṭha-loka, the spiritual world (tyaktvā dehaṁ punar janma naiti mām eti).

Henki keventää kaiken missä se on läsnä. Elävä ihmiskeho kelluu vedessä, mutta ruumis, josta sielu on poistunut, vajoaa heti. Elävä lapsi voidaan nostaa yhdestä kädestä syliin, mutta kuollut lapsi on hyvin painava. Nyt olemme painavia mutta kun kehitymme henkisesti, pääsemme eroon aineellisista esteistä. Nyt voimme lentää taivaalla, mutta henkinen sielu on niin kevyt, että kun se vapautuu ruumiista, se voi palata sekunnissa Vaikuṇṭhalokalle, henkiseen maailmaan (tyaktvā dehaṁ punar janma naiti mām eti).

Why then does the world become overloaded? It becomes overloaded due to the presence of demons, those who are against devotional service. When mother earth feels this load to be too heavy, Kṛṣṇa comes just to unburden the earth. If a ship is overloaded, its position is very dangerous, for it may sink at any moment. Therefore when mother earth felt too uncomfortable because of being overloaded with demons (sīdantyā bhūri-bhāreṇa), she approached Brahmā, the chief living being within this universe. When there is a need, the chief personalities in the universe approach Brahmā, who approaches Viṣṇu to ask that He reduce whatever the burden is. Then Viṣṇu or Kṛṣṇa appears as an incarnation, as stated in Bhagavad-gītā (4.7):

Miksi maailma kantaa taakkaa? Sitä kuormittavat demonit, jotka vastustavat antaumuksellista palvelemista. Kun äiti maa tuntee, että tuo taakka on liian raskas, Kṛṣṇa ottaa kantaakseen sen. Jos laiva on ylilastattu, se on vaarallisessa tilanteessa, sillä se voi upota koska tahansa. Kun äiti maa tunsi olonsa liian epämukavaksi demonien kuormittaessa maapalloa (sīdantya bhūri-bhāreṇa), hän pyysi apua Brahmālta, maailmankaikkeuden ensimmäiseltä elävältä olennolta. Kun tarve vaatii, maailmankaikkeuden tärkeät henkilöt pyytävät neuvoa Brahmālta, joka puolestaan pyytää Viṣṇua keventämään taakkaa, mikä se sitten onkin. Silloin Kṛṣṇa tai Viṣṇu inkarnoituvat, kuten Bhagavad- gītāssa (4.7) sanotaan:

yadā yadā hi dharmasya
glānir bhavati bhārata
abhyutthānam adharmasya
tadātmānaṁ sṛjāmy aham

“Whenever and wherever there is a decline in religious practice, O descendant of Bharata, and a predominant rise of irreligion – at that time I descend Myself.”

”Missä ja milloin uskonnon harjoittaminen taantuu, oi Bharatan jälkeläinen, ja uskonnottomuus lisääntyy, silloin Minä ilmestyn.”

When there is too much lawlessness and there are too many criminals, the state becomes overburdened and disturbed, and the state administrators are puzzled about what to do. Similarly, when the world is overrun by demons and atheists, they create a burden, and the demigods, the pious administrators of the universe, become perplexed. When the people of a state abide by the laws, administration is easy, but if people are criminals they overburden the state administrators. A similar situation sometimes upsets the balance of the cosmic affairs of this material world. Both the demons and the demigods always exist, but when the demoniac power increases, the world is overburdened. It is then that the demigods approach Lord Brahmā for assistance.

Laittomuuksien ja rikollisten lisääntyessä valtio on ylikuormitettu ja epävakaassa tilassa, jolloin viranomaiset ovat huolissaan. Vastaavasti kun demonit ja ateistit valtaavat maailman, he ovat raskas taakka, ja puolijumalat, maailmankaikkeuden jumalalliset hallitsijat, ovat neuvottomia. Kun kansalaiset ovat lainkuuliaisia, viranomaisilla on helppoa, mutta jos kansalaiset ovat rikollisia, he ovat taakaksi viranomaisille. Samankaltainen tilanne järkyttää joskus kosmista tasapainoa aineellisessa maailmassa. Niin demoneja kuin puolijumaliakin on aina olemassa, mutta kun demoniset voimat lisääntyvät, maapallo ylikuormittuu. Tuolloin puolijumalat kääntyvät etsimään neuvoa Herra Brahmālta.

Lord Brahmā is one of the twelve authorities known as dvādaśa-mahājana (svayambhūr nāradaḥ śambhuḥ kaumāraḥ kapilo manuḥ/ prahlādo janako bhīṣmo balir vaiyāsakir vayam, Bhāgavatam 6.3.20). We have to follow the mahājanas, the great authorities, if we want to receive transcendental knowledge. The Vedic injunction is, tad-vijñānārthaṁ sa gurum evābhigacchet: if one wants to be in knowledge of everything, one must approach a guru, a bona fide authority, a spiritual master. The original guru is Kṛṣṇa. As Kṛṣṇa taught Arjuna, He also taught Brahmā, as stated in Śrīmad-Bhāgavatam (tene brahma hṛdā ya ādi-kavaye).

Herra Brahmā on yksi kahdestatoista auktoriteetista, joista käytetään nimeä dvādaśa-mahā-jana. Svayambhūr nāradaḥ śambhuḥ kaumāraḥ kapilo manuḥ / prahlādo janako bhīṣmo balir vaiyasakir vayam (Śrīmad-Bhāgavatam 6.3.20). Meidän on seurattava mahājanoja, suuria auktoriteetteja, jos haluamme saada yliaistillista tietoa. Pyhät Vedat sanovat: tad-vijñānārthaṁ sa gurum evābhigacchet. Jos haluamme tietää kaiken, meidän on käännyttävä gurun, vilpittömän auktoriteetin, henkisen opettajan, puoleen. Alkuperäinen guru on Kṛṣṇa. Kṛṣṇa opetti Arjunaa ja Hän opetti myös Brahmaa, kuten Śrīmad- Bhāgavatamissa sanotaan (tene brahma hṛdā ya ādi-kavaye).

The Śrīmad-Bhāgavatam describes the original source of the creation, and this should be the actual subject matter of our research work. What is the original source of creation? Janmādy asya yataḥ: the original source of everything is the source of janma, sthiti, and pralaya – creation, maintenance, and dissolution. Our body has taken birth at a certain date, it lasts for some years – ten years, twenty years, fifty years, or whatever, according to the body – and then it will be finished. Where did this body come from, and when it is destroyed where will it go? There are scientific laws concerning the conservation of energy. What is the source of that energy? There is a source (yato vā imāni bhūtāni jāyante), and that source is identified in the Śrīmad-Bhāgavatam.

Śrīmad-Bhāgavatamissa kuvataan tuota luomuksen alkuperäistä syytä, johon tutkimuksen tulisi kohdistua. Mikä on luomuksen alkuperäinen syy? Janmādy asya yataḥ. Kaiken alkuperäinen syy on janman, sthitin ja pralayan – luomisen, ylläpidon ja tuhon – syy. Kehomme on syntynyt tiettynä ajankohtana, se säilyy joitakin vuosia – ehkä kymmenen, kaksikymmentä, viisikymmentä vuotta, kehosta riippuen – ja sitten se tuhoutuu. Mistä se tuli ja minne se tuhouduttuaan joutuu? Tiede tuntee lait energian häviämättömyydestä. Mikä on energian alkulähde? Sillä on alkulähde (yato vā imāni bhūtāni jāyante) ja se kerrotaan Śrīmad-Bhāgavatamissa.

That source is not blind. Rascals think that everything has come from nothing. But how can something come out of nothing? There is no proof that such a thing happens, but fools claim that it does, and therefore they are blind. What is the nature of the original source from whom everything has come, in whom everything exists, and within whom everything will enter? The Bhāgavatam (1.1.1) says, janmādy asya yato ’nvayād itarataś cārtheṣv abhijñaḥ. The word abhijñaḥ indicates that the source of everything is completely conscious.

Tuo alkulähde ei ole sokea. Lurjukset kuvittelevat kaiken syntyneen tyhjästä. Mutta miten jotakin voisi syntyä tyhjästä? Ei ole todisteita, että sellaista tapahtuisi, mutta typerykset väittävät, että niin tapahtuu eli he ovat sokeita. Millainen on tuo alkulähde, josta kaikki saa alkunsa, jossa kaikki on olemassa ja johon kaikki menee takaisin? Śrīmad-Bhāgavatamissa (1.1.1) sanotaan: janmādy asya yato ’nvayād itarataś cārtheśv abhijñāḥ.

The word jña means “knowledge,” and abhi means “specific.” We have inadequate knowledge of where we have come from and where we shall go after death, and therefore we are not abhijña, supremely conscious. But the supreme source is abhijña. He is not a stone or a void. How could He be? The creation itself is evidence of the consciousness of the Supreme. Everyone can appreciate the cosmic manifestation and how nicely it is working. The sun and moon rise exactly on time, without deviating even one ten-thousandth of a second, and the seasons change in the same way, bringing with them fruits and flowers. In this way the entire cosmic manifestation is going on in a very orderly, systematic way. So unless there is some abhijña – some very clever intelligence who knows everything – how could all this have been created? Some people say that all this has come from nothing. What is this nonsense? Can such a creation come from nothing? Does this idea show very good reasoning? The Bhāgavatam says no.

Sana jñāḥ tarkoittaa ”tietoa” ja abhi tarkoittaa ”erityistä”. Meillä ei ole riittävää tietoa siitä, mistä tulemme ja mihin menemme kuoleman jälkeen. Siksi me emme ole abhijñā, ylevässä tietoisuudessa. Kaiken alkulähde on kuitenkin abhijñā. Hän ei ole kivi tai tyhjyys. Kuinka Hän voisikaan? Luomus itsessään todistaa, että Korkein on tietoinen. Kuka tahansa osaa arvostaa kosmista ilmentymää ja sen täydellistä toimintaa. Aurinko ja kuu nousevat täsmälleen oikeaan aikaan kymmenesosa sekunnin tarkkuudella ja vuodenajat vaihtuvat samalla tavalla ja antavat hedelmiä ja kukkia. Koko kosminen ilmentymä toimii yhtä täsmällisesti ja systemaattisesti. Jos ei olisi olemassa jotakuta, joka on abhijñā – jotakuta hyvin älykästä, joka tietää kaiken – kuinka kaikki tämä olisi voitu luoda? Jotkut ihmiset väittävät, että kaikki tämä on ilmestynyt tyhjästä. Mitä hulluutta! Voiko tällainen luomakunta syntyä tyhjästä? Osoittavatko tuollaiset ajatukset hyvää järkeä? Śrīmad-Bhāgavatamin mukaan eivät.

The Bhāgavatam tells us that everything comes from the person who is abhijña, very intelligent and experienced, and that original intelligent person transmitted knowledge to ādi-kavi, the original created being, Lord Brahmā (tene brahma hṛdā ya ādi-kavaye). Brahmā, the original created being, has an original source, and he is in contact with that source. We understand that we get knowledge from another person with whom we are face to face. But when Brahmā was created he was alone. Therefore, how did he receive knowledge? That is explained in the Bhāgavatam: tene brahma hṛdā. The word hṛdā means “through the heart.” The Supreme Person, Paramātmā, is within the heart of every living being, including Brahmā. Therefore although Brahmā was alone, he received knowledge dictated by the Supreme. The word brahma means “Vedic knowledge.” Thus the Vedic knowledge was given first to Lord Brahmā.

Śrīmad-Bhāgavatamissa sanotaan, että kaikki ilmestyy henkilöstä, joka on abhijñā, hyvin älykäs ja hyvin kokenut, ja että alkuperäinen älykäs henkilö siirsi tiedon alkuperäiselle luodulle olennolle, joka on ādi-kavi, herra Brahmā (tene brahmā hṛdā ya ādi-kavaye). Brahmālla, alkuperäisellä luodulla olennolla, on alkuperäinen lähde, johon hän on yhteydessä. Ymmärrämme, että saamme tietoa henkilöltä, jonka kanssa olemme kasvotusten. Mutta kun Brahmā luotiin, hän oli yksin. Miten hän siis vastaanotti tiedon? Se selitetään Śrīmad-Bhāgavatamissa: tene brahmā hṛdā. Sana hṛdā tarkoittaa ”sydämestä käsin”. Korkein Henkilö, Paramātmā, on jokaisen elävän olennon, myös Brahmān, sydämessä. Vaikka Brahmā oli yksin, hän vastaanotti tiedon, jonka Korkein saneli. Sana brahma tarkoittaa ”Vedojen tietoa”. Veda-tieto annettiin siis ensimmäiseksi Brahmālle.

The Vedic knowledge is given to everyone because Kṛṣṇa is within everyone’s heart (sarvasya cāhaṁ hṛdi sanniviṣṭaḥ), but one must be qualified to receive that knowledge. Kṛṣṇa helps us by giving us knowledge both from within as the Supersoul (caitya-guru) and from without as the spiritual master.

Veda-tieto voidaan antaa kenelle tahansa, sillä Kṛṣṇa on jokaisen sydämessä (sarvasya cāhaṁ hṛdi sanniviṣṭaḥ), mutta sen vastaanottamiseen on kelvollistuttava. Kṛṣṇa auttaa meitä antamalla tietoa sisältä käsin Ylisieluna (caitya-guru) ja ulkopuolelta henkisenä opettajana.

Brahmā receives knowledge from Kṛṣṇa and distributes that Vedic knowledge, and therefore he is an authority. There are four sampradāyas, or chains of disciplic succession, through which Vedic knowledge is distributed – one from Brahmā, one from Lakṣmī, one from Lord Śiva, and one from the four Kumāras. We have to approach an authoritative representative of Kṛṣṇa appearing in one of these sampradāyas, and then we can receive real knowledge. Thus the earth personified approached Brahmā, who prayed to the Supreme Personality of Godhead, “The world is now overburdened with demons, and therefore I request You to appear.” Some say, therefore, that the Lord appeared at the request of Brahmā that He lighten the burden of the world.

Brahmā vastaanottaa tietoa Kṛṣṇalta, jakaa Veda-tiedon ja on siksi auktoriteetti. On olemassa neljä sampradāyaa eli oppilasketjua, joiden välityksellä Veda-tietoa jaetaan. Yksi lähtee Brahmāsta, yksi Lakṣmīsta, yksi Herra Śivasta ja yksi neljästä Kumārasta. Meidän on pyydettävä neuvoa joltain arvovaltaiselta Kṛṣṇan edustajalta, joka kuuluu yhteen näistä oppilasketjuista, sampradāya, ja silloin saamme oikeaa tietoa. Maan henkilöitymä lähestyi Brahmaa, joka rukoili Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta: ”Maapallon taakkana ovat demonit ja siksi pyydän Sinua ilmestymään.” Jotkut sanovat siksi, että Herra ilmestyi Brahmān pyynnöstä keventämään maailman taakkaa.

When Kṛṣṇa appears, He protects the devotees and kills the demons. Therefore Kṛṣṇa in His Nārāyaṇa form has four hands. In two hands He holds a disc and club with which to kill the demons, and in the other two hands He holds the conchshell and lotus with which to bless and protect the devotees. The Lord says, kaunteya pratijānīhi na me bhaktaḥ praṇaśyati. Thus Kṛṣṇa bugles with His conchshell, “My devotees will never be vanquished.” And with the lotus flower He extends His blessings. The lotus flower, which sometimes also appears in the hand of Lakṣmī, is a symbol of blessings.

Kun Kṛṣṇa ilmestyy, Hän suojelee palvojiaan ja surmaa demonit. Siksi Kṛṣṇan Nārāyana-hahmolla on neljä käsivartta. Kahdessa kädessään Hän pitelee kiekkoa ja nuijaa, joilla Hän surmaa demonit. Toisissa kahdessa kädessään Hän pitelee simpukkaa ja lootusta, joilla Hän siunaa ja suojelee palvojiaan. Herra sanoo: kaunteya pratijānīhi na me bhkataḥ praṇaśyati. Kṛṣṇa julistaa simpukallaan, että Hänen palvojansa ei milloinkaan tuhoudu. Lootuskukalla Hän antaa siunauksensa. Lootuskukka, joka nähdään toisinaan myös Lakṣmīn kädessä, on siunauksen symboli.

Now some may say that Kṛṣṇa appeared for this purpose or that purpose, but the real conclusion is that Kṛṣṇa appears for His own pleasure, not because He is bound by any other cause. We take our birth because we are bound by our karma, but Kṛṣṇa, being fully independent, does not come because of someone else’s request or because of karma. Rather, He comes by His own free will (ātma-māyayā). We are compelled to take birth because of Kṛṣṇa’s external, material energy, but Kṛṣṇa is not controlled by the māyā, or energy, of anyone else, and therefore He does not take birth in such a condition. Māyā, the illusory energy, is under the control of Kṛṣṇa, so how could māyā control Him? One who thinks that Kṛṣṇa, like us, is controlled by māyā is described in Bhagavad-gītā as mūḍha, a fool (avajānanti māṁ mūḍhā mānuṣīṁ tanum āśritam).

Voidaan sanoa, että Kṛṣṇa ilmestyi joistain näistä syistä, mutta oikea johtopäätös on, että Hän ilmestyy omaksi ilokseen, ei siksi että jokin syy velvoittaisi Häntä. Me synnymme, koska karmamme määrää niin, mutta Kṛṣṇa on täysin itsenäinen, eikä Hän ilmesty jonkun pyynnöstä tai karman takia. Hän tulee omasta vapaasta tahdostaan, (ātma-māyayā). Meidän on pakko syntyä Kṛṣṇan ulkoisen, aineellisen energian, käskystä, mutta māyā, energia, tai kukaan muu ei hallitse Häntä, eikä Hän siksi synny sellaisissa olosuhteissa. Māya eli harhaanjohtava energia toimii Kṛṣṇan alaisuudessa, kuinka siis se voisi hallita Kṛṣṇaa? Bhagavad-gītāssa niitä, jotka luulevat, että māyā hallitsee Kṛṣṇaa samoin kuin se hallitsee meitä, kutsutaan nimellä mūḍha eli typerys (avajānanti māṁ mūḍha mānuṣīṁ tanum āśritam).

Kṛṣṇa is the original Nārāyaṇa, the original source of the entire cosmic manifestation. Brahmā, or the first living being born just after the creation, is the direct son of Nārāyaṇa, who as Garbhodaka-śāyī Viṣṇu first entered the material universe. Without spiritual contact, matter cannot create. Those who are seeking the original cause of the material creation should know that the creation takes place when the spirit soul is present. Matter is activated by the spirit soul; it is not that the soul is created by matter.

Kṛṣṇa on alkuperäinen Nārāyaṇa, koko kosmisen ilmentymän alkulähde. Brahmā, joka on ensimmäinen elävä olento ja syntynyt aivan luomisen jälkeen, on Nārāyaṇan poika. Nārāyaṇa astuu ensimmäisenä aineelliseen maailmankaikkeuteen Garbhodakaśāyī Viṣṇuna. Ilman hengen kosketusta, aine ei voi luoda. Niiden jotka etsivät aineellisen luomuksen alkuperäistä syytä, on tiedettävä, että luominen tapahtuu, kun sielu on läsnä. Henkinen sielu aktivoi ainetta; ei suinkaan niin, että aine loisi sielun.

According to the Buddhist theory, the living force – the living energy we all have – is created by material conditions. At the present moment, the entire world is influenced by this Buddhist theory. The actual fact, however, is that matter develops because of the presence of the living force. We can understand this very easily. After a child is born, he grows, and his body develops, but if the child is born dead – if the spirit soul is not present – the body will not develop. Therefore the spirit is the basis for the development of matter, and not vice versa. Why does a dead child not grow? Because the spirit is not present. A tree grows as long as there is life in it. If we sow the small seed of a banyan tree in good soil and favor it with water, it will grow because the spirit soul is present. But if we were to fry such a seed in fire and then sow it, it would fail to grow because the spirit soul would not be there.

Buddhistisen teorian mukaan elinvoima – voima joka meillä kaikilla on – luodaan aineellisesti. Buddhistinen teoria vaikuttaa tällä hetkellä kaikkialla maailmassa. Tosiasia on kuitenkin, että aine kehittyy elinvoiman ollessa paikalla. Sen voimme helposti käsittää. Kun lapsi on syntynyt, hän kasvaa ja hänen kehonsa varttuu, mutta jos lapsi syntyy kuolleena – eli henkinen sielu ei ole kehossa läsnä – keho ei kehity. Henki on siis aineen kehittymisen perusta eikä toisin päin. Miksei kuollut lapsi kasva? Koska henkinen sielu ei ole paikalla. Puu kasvaa niin kauan kuin siinä on elämää. Jos kylvämme banianpuun pienen siemenen maahan ja kastelemme sitä, se itää sillä siinä on sielu. Mutta jos paahdamme siemenen tulessa ja kylvämme sen, siemen ei idä, sillä siinä ei ole enää sielua.

Matter grows and develops because of the presence of the spirit soul, and this principle has been followed from the very beginning of the creation. At the beginning of creation the Supreme Spirit entered the universe, and the first living being, Brahmā, was born on a lotus flower grown from the transcendental abdomen of Viṣṇu. Accepting that the lotus on which Brahmā was born is matter, we should understand that it is also grown from spirit. Therefore spirit is the basis of creation.

Aine kasvaa ja kehittyy, kun henkinen sielu on paikalla ja tämä periaate on pysynyt samana luomuksen alusta asti. Luomuksen alussa Korkein Henki astui maailmankaikkeuteen ja ensimmäinen elävä olento, Brahmā, syntyi Viṣṇun ylimaallisesta navasta kasvaneesta lootuksesta. Kun ajattelemme, että lootus, jolle Brahmā syntyy, on myös ainetta, voimme ymmärtää, että sekin on kasvanut hengestä. Niinpä henki, sielu, on luomuksen perusta.

Because the lotus flower on which Lord Brahmā is born is grown from the navel of Viṣṇu, Lord Viṣṇu is known as Padmanābha. Brahmā is known as ātma-bhū because he was begotten directly from the father, Nārāyaṇa, or Viṣṇu, without the contact of mother Lakṣmījī. Lakṣmījī was present near Nārāyaṇa, engaged in the service of the Lord, but still, without contact with Lakṣmījī, Nārāyaṇa begot Brahmā. That is the omnipotency of the Lord. When we want to beget a child, we need the help of a wife because we cannot beget a child alone. But Kṛṣṇa, Lord Viṣṇu, produced Lord Brahmā without the help of His wife, Lakṣmī, although she was present, because He is not dependent on anything. One who foolishly considers Nārāyaṇa to be like other living beings should take a lesson from this.

Herra Viṣṇu tunnetaan nimellä Padmanābha, sillä lootus jolle Herra Brahmā syntyy, kasvaa Hänen navastaan. Brahmā tunnetaan nimellä ātma-bhū, sillä hän syntyi suoraan isästään, Nārāyaṇasta eli Viṣṇusta, ilman yhteyttä äiti Lakṣmījiin. Lakṣmīji oli lähellä Nārāyaṇaa ja palveli Häntä, mutta silti Nārāyaṇa siitti Brahmān ilman yhteyttä Lakṣmījiin. Sellaista on Jumalan kaikkivoipaisuus. Jos me haluamme lapsen, tarvitsemme vaimon apua, sillä emme voi panna alulle lasta yksin. Mutta Kṛṣṇa, Herra Viṣṇu, loi Herra Brahmān ilman vaimonsa Lakṣmīn apua, sillä Hän ei ole kenestäkään riippuvainen. Ne jotka pitävät Nārāyaṇaa ihmisen kaltaisena, voivat ottaa tästä oppia.

The Vedic literature forbids one to think that other living beings are on an equal level with Nārāyaṇa.

Veda-kirjallisuudessa kielletään tavallisten elävien olentojen hyväksyminen Nārāyaṇan veroisiksi.

yas tu nārāyaṇaṁ devaṁ
brahma-rudrādi-daivataiḥ
samatvenaiva vīkṣeta
sa pāṣaṇḍī bhaved dhruvam

Someone has invented the word daridra-nārāyaṇa, trying to show that Nārāyaṇa has become poor and that the beggar who comes to my door to beg is also Nārāyaṇa. This is not authorized in the Vedic literature. Nārāyaṇa is the master of Lakṣmī, the goddess of fortune, and only fools think that He somehow becomes poverty-stricken. Rascals say that Nārāyaṇa, Brahmā, Śiva, all the demigods, you, I, and everyone else are all on the same level. This is foolishness. Nārāyaṇa is asamaurdhva. This means that no one can be equal to or greater than Him. Therefore Kṛṣṇa Himself, the original Nārāyaṇa, says in Bhagavad-gītā, mattaḥ parataraṁ nānyat: “There is no one superior to Me.” Nor is anyone equal to Him. The word asama means that no one is equal to Him, and anūrdhva means that no one is greater than Him. This is the position of the Lord.

Joku on keksinyt ilmauksen daridra-nārāyaṇa, jolla yritetään sanoa, että Nārāyaṇasta on tullut köyhä ja että kerjäläinen, joka kolkuttaa ovelleni on myös Nārāyaṇa. Tästä ei ole puhetta Veda-kirjallisuudessa. Nārāyaṇa on Lakṣmīn valtias ja Lakṣmī on onnenjumalatar. Vain typerykset kuvittelevat Hänen jotenkin kärsivän köyhyyttä. Roistomaiset ihmiset sanovat, että Nārāyaṇa, Brahmā, Śiva ja kaikki puolijumalat, sinä ja minä ja kaikki muut, ovat aivan samantasoisia. Se ei ole viisasta. Nārāyaṇa on asamaurdhva. Se tarkoittaa, että kukaan ei voi olla Hänen vertaisensa tai Häntä mahtavampi. Siksi Kṛṣṇa, Nārāyaṇa Itse, sanoo Bhagavad-gītāssa: mattaḥ parataram nānyat. ”Kukaan ei ole Minua mahtavampi.” Eikä kukaan ole Hänen veroisensa. Sana asama osoittaa, että kukaan ei ole Hänen veroisensa ja anūrdhva tarkoittaa, että kukaan ei ole Häntä mahtavampi. Sellainen on Herran asema.

Nārāyaṇa is not an ordinary living being. He is the Personality of Godhead Himself, and He has all the potencies of all the senses in all parts of His transcendental body. An ordinary living being begets a child by sexual intercourse and has no other means to beget a child than the one designed for him. But Nārāyaṇa is all-powerful, and therefore He can beget a child from His navel. Every part of His body has full potency, as explained in the Brahma-saṁhitā (5.32), aṅgāni yasya sakalendriya-vṛttimanti. For example, I can see with my eyes, but Kṛṣṇa can also eat with His eyes. Foolish rascals will say, “You are offering food to Kṛṣṇa, but what has He eaten? It is still here. He has not eaten anything.” Such people do not know that Kṛṣṇa can eat just by seeing, for He can do anything with any part of His transcendental body. When a washerman refused to supply cloth to Kṛṣṇa in Mathurā, Lord Kṛṣṇa displayed His transcendental potency by cutting off the man’s head with His hand. How was this possible? It was possible by the Lord’s omnipotence.

Nārāyaṇa ei ole tavanomainen elävä olento. Hän on Itse Jumaluuden Ylin Persoonallisuus ja Hänellä on kaikkien aistien toimintakyky kaikissa ylimaallisen kehonsa osissa. Tavallinen ihminen saattaa alkuun lapsen sukupuolisessa kanssakäymisessä eikä hänellä ole siihen muuta mahdollisuutta. Mutta Nārāyaṇa on kaikkivoipa ja siksi Hän voi siittää lapsen navastaan. Hänen jokainen ruumiinosansa on mahdillinen, kuten Brahmā-saṁhitāssa (5.32) selitetään: aṅgāni yasya sakalendriya-vṛttimanti. Minä näen silmilläni, mutta Kṛṣṇa voi myös syödä silmillään. Lurjukset huomauttavat, että te tarjoatte Kṛṣṇalle ruokaa, mutta mitä Hän on siitä syönyt? Ruoka on vielä siinä. Hän ei ole syönyt mitään. He eivät tiedä, että Kṛṣṇa voi syödä silmillään, sillä Hän voi tehdä mitä tahansa millä tahansa yliaistillisen kehonsa osalla. Kun pyykkäri kieltäytyi antamasta Kṛṣṇalle vaatteita Mathurāssa, Herra Kṛṣṇa näytti yliaistilliset voimansa leikatessaan miehen pään irti kädellään. Miten se oli mahdollista? Se oli mahdollista, koska Kṛṣṇa on kaikkivoipa.

The Lord is complete and independent to do anything and everything by His various potencies. This is explained in the beginning of Śrīmad-Bhāgavatam by the words abhijñaḥ sva-rāṭ. The word sva-rāṭ indicates that He is self-sufficient, not dependent on anyone. That is the qualification of God. Nowadays there are so many self-proclaimed incarnations of God, but as soon as they have some toothache they immediately say, “Ooooooh, doctor, help me. Save me.” If you are God, save yourself. Why go to a doctor? Such people are rascals, and they make it very difficult to spread Kṛṣṇa consciousness. The whole world is now overburdened by such rascals and demons, and therefore the atom bomb is waiting for them by the will of the Supreme.

Herra on täydellinen ja itsenäinen tekemään mitä tahansa eri mahdeillaan. Tämä selitetään Śrīmad-Bhāgavatamin alussa sanoilla abhijñāḥ svarāṭ. Sana sva-rāṭ osoittaa, että Hän on itseriittoinen ja täysin riippumaton. Se on Jumalan ominaisuus. Nykyään on monia itsensä Jumalaksi julistavia inkarnaatioita, mutta heti kun heillä on hammassärkyä, he pyytävät apua hammaslääkäriltä. ”Auta minua!” Jos olet Jumala, auta itse itseäsi. Miksi menisit hammaslääkäriin? Tuollaiset ihmiset ovat huijareita, jotka hankaloittavat Kṛṣṇa-tietoisuuden levittämistä. Tuollaiset lurjukset ja demonit kuormittavat koko maailmaa ja niinpä atomipommi odottaa heitä Korkeimman tahdosta.